ERI vai "ERI"...

[Antti]

ERINOMAINEN (sertifikaatin arvoinen) voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla on harmoninen, tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen. Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.

Miksi tästä hyvin selkeästä ohjeistuksesta huolimatta rakennevirheellisetkin saavat erinomaista näyttelyistä?

Vuosikirja 2006 pari esimerkki lainausta:

Kyynärpäissä löysyyttä ja selässä pehmeyttä. : loppuarvosana ERI

...luonne 2 : loppuarvosana ERI

Nämä kaksi ylläolevaa esimerkkiä sotivat pahasti ylläolevaa Kennelliiton ohjeistusta vastaan. Selkeän rakennevirheen tulisi pudottaa arvosana välittömästi Hyvään, sillä edes EH:ta ei saisi Kennelliiton mukaan antaa rakennevirheiselle, saati sitten erinomaista.

ERITTÄIN HYVÄ voidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa. Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle

Loppuun laitan huippu ehdotuksen nimimerkki huippuhaukulta:

Oma ehdotukseni eri valioiksi tulemiseksi voisi olla seuraava:

Käyttövalioksi kuten nykyisinkin eli yhteensä neljä ykköstä kahdelta eri koekaudelta ja vähintään kaksi ykköstä sulalta. Tämän saavutettuaan koiralla olisi mahdollisuus saavuttaa muotovalion arvo saamalla 3XERI laatuarvostelu kolmelta eri arvostelutuomarilta. Sääntöihin tai lähinnä arvosteluun tämä tarkoittaisi ERI:n 'inflaation poistamista' eli ERI:n saisi vain todella sen kaikilta osin ansaitseva koira.

Tämä on monellakin tapaa hyvä ehdotus, järkeilkää vaikka.

[alien]

).

[Antti]

Mihin ehdotus sitten johtaa? Käytännössä siihen, että enää ei vaadittaisi sertejä ollenkaan, riittäisi siis, että käyttövalioksi tultuaan pitäisi saada vain kolme eriä kolmelta ulkomuototuomarilta.
Serti jaetaan sääntöjen mukaan parhaalle siihen oikeutetulle, mutta tässä ehdotuksessa kaikki erin saaneet tulisivat kolmella erillä muotovalioiksi eli kaikki kilpailu jäisi pois. Seurauksena olisi tosiaan täydellinen erin inflaatio.

Vastaavasti ERIn saamista kovennettaisiin, eikä sitä jaettaisi niin herkästi kuin nykyisin. Jo pelko siitä, että tulisi liikaa kaksoisvalioita saisi tämän aikaan. Vain todella erinomaisen arvosanan ulkänökönsä ja luonteensa puolesta ansaitsevat koirat laatumaininnan ERI saisivat, eli rakennevirheettömät ja tervepäiset koirat.
Sitäpaitsi minusta tuo mainitsemasi kilpaileminen on typerää näyttelysirkusta. Vaikka omistaisit korkealuokkaisen koiran et välttämättä saa sille sen ansaitsemaa arvoa, eli et ehkä saa sitä muotovalioksi ollenkaan tai joudut ainakin näkemään kohtuuttoman paljon vaivaa näyttelyitä kiertämällä, jos joku on loppukehässä kalkkiviivoilla aina lopuksi parempi ja itse kerää näin ollen "vain" ne erit ja varasertifikaatit. Kyllä näyttelyissä on useasti enemmän kuin pelkästään kaksi sertiruusukkeen arvoista.

[Penari]

Mihin ehdotus sitten johtaa? Käytännössä siihen, että enää ei vaadittaisi sertejä ollenkaan, riittäisi siis, että käyttövalioksi tultuaan pitäisi saada vain kolme eriä kolmelta ulkomuototuomarilta.
Serti jaetaan sääntöjen mukaan parhaalle siihen oikeutetulle, mutta tässä ehdotuksessa kaikki erin saaneet tulisivat kolmella erillä muotovalioiksi eli kaikki kilpailu jäisi pois. Seurauksena olisi tosiaan täydellinen erin inflaatio.

Vastaavasti ERIn saamista kovennettaisiin, eikä sitä jaettaisi niin herkästi kuin nykyisin. Jo pelko siitä, että tulisi liikaa kaksoisvalioita saisi tämän aikaan. Vain todella erinomaisen arvosanan ulkänökönsä ja luonteensa puolesta ansaitsevat koirat laatumaininnan ERI saisivat, eli rakennevirheettömät ja tervepäiset koirat.
Sitäpaitsi minusta tuo mainitsemasi kilpaileminen on typerää näyttelysirkusta. Vaikka omistaisit korkealuokkaisen koiran et välttämättä saa sille sen ansaitsemaa arvoa, eli et ehkä saa sitä muotovalioksi ollenkaan tai joudut ainakin näkemään kohtuuttoman paljon vaivaa näyttelyitä kiertämällä, jos joku on loppukehässä kalkkiviivoilla aina lopuksi parempi ja itse kerää näin ollen "vain" ne erit ja varasertifikaatit. Kyllä näyttelyissä on useasti enemmän kuin pelkästään kaksi sertiruusukkeen arvoista.

Loppu kehässä(PU ja PN) ratkaisee jo tuomarin sen hetkinen henkinen tila,kummalla jalalla on noustu.

[Antti]

Ei tarvitse kovinkaan paljon katsella norjalaisten ja ruotsalaisten koirien kuvia kun tajuaa, mihin tämä on ulkomuotopuolella johtanut. Esimerkkinä vaikkapa tästä linkistä löytyvä ryhmävoittaja suomenajokoira http://www.nkk.no/cmnkk/public/openInde ... 7332494324 (kelatkaa sivua eteenpäin niin 6/4 ryhmävoittaja löytyy).

Linkissä on kuva erinomaisesta narttukoirasta, jonka ainoa vähäinen virhe on hivenen suttuinen väritys. Koiralla on oikeanmallinen pää, kuono- ja kallolinja ovat samansuuntaiset. Rungon mittasuhteet ja raskausaste ovat ihanteelliset, koira on hieman korkeuttaan pitempi eikä ole rungoltaan liian raskas tai kevyt vaan juuri sopiva. Koira on muutenkin erinomaisen jäntevä ja sen selkä- ja vatsalinja erinomaiset ja rintakehä juuri kyynärien tasalla. Raajojen kulmaukset ovat erinomaiset, etenkin takajalan kulmaukset eikä kierteisyyttä raajoissa näy. Kyynärpäät ovat tiiviisti rintaa vasten, olkavarsi saisi kuitenkin olla hieman viistompi. Käpälät ovat kuin suoraan rotumääritelmästä, korkeat ja tiiviit. Myöskään riippunisiä tällä koiralla ei ole. Lantio on selkälinjaan nähden vajaan kolmenkymmenen asteen kulmassa.

Kerrassaan tarkoituksen mukaisen kaunis koira! Harvoin näkee Suomessa sertin saajien joukossa noin terve- ja ihannerakenteista koiraa!

Linkin koira passaa siis erinomaisesti sertifikaatin saajaksi. Sillä ei ole selkeitä rakennevirheitä ja se on hyvin lähelle rotumääritelmän ihannetta.

[veera]

Noiden ERI:en jakaminen tulee aina olemaan kiinni tuomarista ja hänen omasta linjastaan.
Minusta ovat ihania ne tuomarit jotka uskaltavat jakaa sitä nauhaa äärilaidasta toiseen.
Rotikka kehää seuranneena jos viet vaikka espanjalaiselle tuomarille niin saat takuuvarmasti sen ERI:n, mutta jos viet saksalaiselle tuomarille (rodun kotimaa) niin yksi tai kaksi koiraa sen ERI:n saa.

Ja varmasti tämä pätee myös ajokoiriin. "Vanhat" itse ajokoiria kasvattaneet tuomarit pitävät varmasti rimaa korkeammalla kuin all rounder tuomarit jotka nyt ovat vain jossain vaiheessa saanet arvosteluoikeudet ajokeille.
Mutta sitä ERI:ä kyllä osaa arvostaa tuomarilta joka pitää tiukkaa linjaa ja se on sitten jokaisen oma asia hekuttaako sitä koiran yhtä ERI:ä joka on saatu joltain rotua ei tuntevalta tuomarilta.

Ruotsin käytäntö kuulostaa hieman oudolle, sillä Ruotsin puolella ainakin rotweilereiden täytyy kilpailla käyttöluokassa jotta ne voivat kilpailla Sertistä. Mutta se on sitten eri asia jakaako se tuomari kaikille niille käyttöluokankaan koirille sitten sitä SA:ta.

Tuo ajokki joka oli ollut ryhmävoittaja on väritykseltään melkein yhtä tumma kuin meidän neiti jolla ikää tällä hetkellä on 10kk. Saa nähdä mikä on tuomio lauantaina Kuopion koiranäyttelyssä.

[Antti]

Noiden ERI:en jakaminen tulee aina olemaan kiinni tuomarista ja hänen omasta linjastaan.

No niin. Näinhän se menee. Näyttelyissä ei selvitetä koirien rotumääritelmä mukaisuutta vaan sitä, mikä koira sattuu olemaan esteettisin ja mieluisin tuomarin silmälle. Kertokaapa nyt, miten näyttelyt sitten edistävät koirien rakenteen jalostamista rotumääritelmän mukaiseksi, kun se rotumääritelmän mukaisuus ei olekaan se tärkein arvosteluun vaikuttava asia, vaan kaikki irrelevantit seikat vaikuttavat eniten koiran saamaan arvosanaan. (mikä päivä viikosta sattuu olemaan, kuka on tuomarina, tuomarin henkinen tila arvostelun aikana, esityksen näyttävyys...)

[alien]

[

[Antti]

Lyhytrunkoinen, kevyt ja ilmava, heikko raajaluusto. Lyhyt kallo, luisu lantio. Nouseva vatsalinja. Puhdistumaton väritys, liikaa ohimomustaa.

Tässä muuten yksi näyttelyiden ongelma. Tuomarien erimielisyydet. Sama koira nähdään monella eri tavalla. Toiset katsovat koiraa metsästyskoirana, toiset näyttelykoirana.

Viivottimella kuvasta mitattuna kallo on yhtä pitkä kuin kuono-osa, suhde noin 1:1 kuten pitääkin. Runko on säkäkorkeutta pitempi, koira ei ole siis lyhyt tai neliömäinen lainkaan, säkökorkeuden ja rungon pituuden suhde juuri oikea 1:1,1. Ja koiran vatsalinjan tuleekin nousta, tiedoksi. Minun mielestäni ei liian kevyt. Eturaajat saisivat tosiaan olla hieman vahvemmat ja väritys on tummahko.

On sitä kauheampaakin sertinsaajaa näkynyt, mm. kölirintaa, löysäkyynärää ja notkoselkää, pitkärunkoa... mielestäni tummahko väritys on aika pientä näiden rinnalla.

[RL-79]

Äkkiseltään katsottunu ja suoraan sanottuna kovin rumalle tuo kyseisen linkin koira näyttää. Piti ihan kahet eri kerrat käydä katsomassa.
Minun silmissä hontelo, kehittymätön raajaluusto, suora olkavarsi, päässä jotenkin pelokas ilme ja väritys puhdistumaton.

Kauneushan on katsojan silmissä, tuomarilla varmaan hyvät perustelut valinnalleen.

[veera]

^Tai sitten siltä tuomarilta on puuttunut se rodun tuntemus kokonaan. On vain valinnut sen voittajaksi joka on parhaiten esiintynyt tai ollut käsiteltävissä.
Näitäkin tapauksia on todellakin moneen junaan ja siitä ei mihinkään päästä.

Minusta siinä ulkomouodon jalostamisella kannattaa sen kasvattajan katsoa visusti sinne peiliin ja miettiä todella onko hänen koirallaan mitään tälle rodulle annettavaa.
Kyllä jokainen osaa omasta koirasta katsoa ne virheet ja jos sen halua pennuttaa niin etsii sitten sellaisen uroksen sille millä ei ainakaan samoja ulkomuodollisia virheitä olisi. Ja todellakin vaikka se oma koira on aina se paras ja kaunein (siis omasta mielestä ) niin kyllä jokaisessa koirassa aina jotain pientä sanottavaa on.

Näyttely menestys ei tosiaankaan kerro sitä mitä se koira periyttää ulkomuodollisesti. Otetaan esimerkiksi tuo minun narttu jonka emä on alimittainen ja reilusti. Ei siksi ole voinut käydä näyttelyssä. No tämä meidän neiti on sitten niin ylärajoilla että riippuu varmaan tuomarista ja päivästä onko se 57cm vai 58cm tai jopa sen yli.
Ja tämän koiran isähän on ihan normaalin uroksen rajoihin kuuluva tuon korkeuden suhteen.
Eli ei ole päivän selvä asia että pienistä vanhemmista tulee automaattisesti pieniä jälkeläisiä.

[Antti]

Äkkiseltään katsottunu ja suoraan sanottuna kovin rumalle tuo kyseisen linkin koira näyttää.

Niin, se tuo väritys vaikuttaa niin paljon yleisvaikutelmaan. Suttuiselta koiralta huomataan kaikki pienetkin virheet. Jos tuo koira olisi "sertin" väreissä ei kukaan kiinnittäisi mihinkään sen lähes mitättömiin rakennevirheisiin huomiota. Kaunis väritys veisi kaiken huomion. Tämän saman seikan olen huomannut suomalaisissakin näyttelyissä! Onko joku muukin huomannut saman ilmiön?

On muuten aika mahdotonta jalostaa hyvin hakevaa, hyvin ajavaa, hyvä haukkuista, erittäin innokasta ja aina työskentelyvalmista, helposti koulutettavaa, sopivan haukkukynnyksen omaavaa, hyvä luonteista, virheitä tekemätöntä (hlö,alö), sopivan kokoista, täysin tervettä, ulkomuodoltaan jaloa ja kauniin väristä suomenajokoiraa. Jostain on tingittävä ja mietittävä, mitkä ovat ne tärkeimmät seikat, joita tulisi jalostaa. Silloin ne ovat mielestäni into ja muut käyttöominaisuudet sekä terveys, johon kuuluu terve rakenne ja vähäinen sairastelu. Kaikkien pienten turhien virheiden etsiminen koirasta on täysin typerää, pitää katsoa kokonaisuutta. Ja ok, tuo linkissä oleva narttu on helsvetin ruman värinen näyttelyhurtaksi, mutta miettikää metsäkestävyyttä. Sitä uskon koiralta sen rakenteen puolesta löytyvän jos vain koiralla päässä ei vikaa ole, ja nyt en puhu ulkomuodollisesta viasta vaan semmoisesta sata kertaa pahemmasta.

[miinustaja...]

nyt puhuu Antti taas kyllä asiaa.... Käyttykoiralla ei värityksellä ole mitään merkitystä. Rakenne ja liike sekä luonne ennenkaikkea

[masa]

ja yksi tärkeä on jäänyt kokonaan sanomatta eli koiralla täytyy olla myös säänkestävä suojaava karvapeite/turkki päällä talvipakkasilla ettei vilu yllätä.
karvapeite ainakin sata kertaa tärkeämpi kuin väritys.
väritykseen ei kannattaisi puuttua kuin vihonviimeisenä jos ei nyt vallan valkoista väriä liikoja ole siis vasikkaa muistuttavaa (yli 50% valkoista) jolloin usein pigmentit heikkoja silmissä että kirsussa.

liian paljon näkee näitä "silestoneita" eli hiirenkarvalla olevia mutta onhan ne upeamman näköisiä kun kiiltää ja lihakset näkyy verrattuna näihin paksuturkkisiin turjakkeisiin...

hyvänlaatuinen karvapeitehän suojaa tassuja, rinnan, nisät, pistoolin+kulkuset myös muutenkin mahanalusen, hännänpään ja muutkin risujen räpsyt.
vesistöjen ylityksillä koiruus tarkenee oikeantyyppisellä karvanlaadulla, karkeus+pohjavilla, ettei jää märäksi kuin uitettu kissi.
kylmässä vedessäkin tarkenee pitempään uiskennella...

ps. onhan niitä suojaliivejäkin tarjolla