Täällä ei oo koirat kettua nopeampia. On aika haastavat kelit. Mutta kyllä sitä joskus saalistakin saadaan. Toki alla oleva kettu otettiin maan alta kun tuolle penikallekkaan niitä ei oo turhan paljoa otettu ja jäljistä päätelleen kettu ontui yhtä jalkaa. Tuo nuorempi koiristani Viitajoen Erakko otti ketun ylös, kettu ei ollut kaukana, lyhyt uiminen ennen ylös lähtöä. Erakko ajeli uiden sitä nappa parituntia ja ketso luikkas auratun tien yli, niin aattelin laittaa tuoreempaa voimaa perään. Laskin Röllin uran aukaisiaksi ja kettuhan meni reikään 2-3h jälkeen. Eli noin 4,5h ajoa yhteensä. Passi mies luuli koiran ajaneen ketun kiinni kun kuuli reikään menon ilmoituksen. Röyhäkän haukun. Tiesin ettei siellä mitään kiinni ole ajettu. Velmies hiihti edellä 1km matkan reiälle ja koiria ei näkynyt missään. Mutta sitten hän huomasi, että toisen koiran häntää näkyy reiästä 10 cm ja toinen on kokonaan sisällä.
Siitä sitten Viitajoen kennelin luolakoiralla kettu pinnalle. Iso kojootti se olikin.
Tässä alla muutama esimerkki miten kettukoiran olisi hyvä antaa ajolla ääntä. (jos joku ei osaa katsoa haukku tiheyttä niin ylimmässä se on 120 ja alimmassa 121) Olipa kettuun kaulaa sitten kymmenenkin minuuttia. Ajurina tuossa on Yökyöpelin Rölli. Alla olevaan reissuun pojjat pummasivat 3 kertaa, mutta kettu säily hengissä. Tuo oli rankka päivä röllille. Edeltävänä päivänä koira ajoi pitkän päivän minulla ja poikain kanssa sitten koko seuraavan päivän. Tuolla koiralla ei kyllä into lopu upollakaan. Tahtoo vaan olla kohta liika herkkäkin näin kovalla upolla. Haukku kehittynyt ihan hyväksi, nyt lauantaina olin jahdissa ja kun aju alkoi soitin velmiehelle, että tulee passiin niin kotoportaille oli kuulunut aju vaikka matkaa on kuitenkin linnuntietä n. 3,2 km. Välillähän se aju kuuluu kauaskin. Vaikka mettä oli luminen ja aju jokivarressa. Näin se alkaa kausi loppua looraamaan, saas nähdä pääseekö enää jahtiin. Pitänee huomen iltapäivällä käydä vielä yksi reissu.