Posavinanajokoira

[väinö]

Täältä löytyy B-pentueen narttu. Asutaan ja metsästetään Keski-Suomessa myös. Muutaman kerran on ajanut 20-30min jänistä, ensimmäisen kerran reilun 4kk iässä. Kovin aktiivisesti en ole näin varhaisessa vaiheessa halunnut vielä käyttää, mutta nyt pikkuhiljaa enemmän. Hyvin leikkisä ja sosiaalinen pentu, mutta mielellään myös askartelee sohvan ja muun irtaimiston parissa yksin ollessaan. Mutta pentu on pentu.

[rikumansikka]

Mulla on siitä 20.6.2010 yks uros. Annoin sen isäukolle seurakoiraks tuossa muutama viikko sitten. Tassu jatkuvasti auki näillä märillä keleillä.. harmi.
Käytiin sielä jyväskylän suunnalla toissa vloppuna hakemassa suokin pentu Hännisen Ristolta.
Ja nyt olisi 25pv tarkotus tulla sinne tuomaroimaan launtai ja sunnuntai

[J.A]

Arbolle ammuin tänä-aamuna syksyn ekan jänön. Ajoja on ollut mutta hankala yksin saada mut nyt kävi tuuri On alakanu ajamaan myös tietä pitkin ku aikasemmin aina hukkas mut nytkin 2km lato tietä kurkku suorana



Uploaded with ImageShack.us

[neutral]

Onneksi tuolla minun koiralla ei ole ollut tassujen tai minkään muun kanssa ongelmia. Viimeksi kertyikin tutkan mukaan 30km juoksua. Ajoi pientä jänistä joka pysyi metsässä ja yks kunnon tupurilähtökin
mahtui ajoon. Selvitteli useamman lyhyen hukan ja yhden pidemmän josta sitten seurasikin tuo kannikkalähtö. Tuli ääntäkin kiljumiseen asti.

[rikumansikka]

Atokselle olisi tänä syksynä pystynyt jo ampumaan toistakymmentä jänistä jos kaikki olisi ampunut mitkä vastaan olisi tullut... onneksi ei tullut ammuttua omalta mailta kuin yksi ja pohjosesta muutama. Kyllä sitä ilveksen jäljelle täytyy talvella viedä kunhan tulee kunnon pakkaset ja tassu pysyy taas ehjänä...

[neutral]

Tänään pääsi koiran kanssa metsään ensimmäistä kertaa lumella. Jonkinmoinen ajokin oli ja tietäkin selvitteli itse pariin kertaan. Ääni on auennut mukavasti, tulee jyhkeää haukkua myös.
Ajossa on liika hätäisyyttä, ajaa ilmasta ja hukkapaikalla tekee liian ison lenkin. Muuten pysyi tänään ihan mukavasti työmaalla ja muutama komea pätkäkin oli.
Vielä kun jostain sais jalostettuja jäniksiä jotka ei juokse alvariinsa tiellä. Jalkojen kanssa ei ongelmia. Kotona itse rauhallisuus, tykkään luonteesta.

[jänönsurma]

Mutta miksei näitä kokeissa näy juurikaan jos ne kerran pelaa? Kai pienen rodun keskuudessa kannattaisi hakea vähän konkreettista näyttöä niistä taidoista? Pentu ois ollut tarjolla, mutta ennen en taivu itse ainakaan vakuuttumaan, kunnes rodulla alkaa olla tuloksia samoilta areenoilta kotimaisten seasta.

[Tukivarsi]

Itseäni kiinnostaa nämä hieman "eksoottisemmat" rodut ja mieli tekisi sellainen ottaa mutta kun ei uskalla. Suomalaisesta saa kumminkin aika todennäköisesti edes jonkinlaisen, ns. varma valinta. Tai sitten saa varmasti tautia ja sairautta . Tätäkin rotua kehutaan aika usein mutta suomeen on rekisteröity vain 50 koiraa ja niistäkin 18 viimevuonna. Ehkä siksi ei kokeissa ole käytetty?

[neutral]

Tukivarsi. Itsellä oli suomenajokoirien kanssa sen verran huonoa tuuria että ajattelin kokeilla välillä jotain muuta. Viimeinen todella hyvä suomenajokoira jouduttiin lopettamaan
sairauden takia 5v iässä. Sen jälkeen otetulla koiralla oli luonteessa aika paljon sanomista kuin metsätaidoissa ja innossa. Tämä posavinalainen on ollut luonteen ja metsästysinnon
puolesta positiivinen yllätys. Koira on rehtiluonteinen ja helppo käsitellä ja pitää. Nyt 9kk iässä hakee itsenäisesti ja saa kohtuuhyvin ylös myös huonolla kelillä.
Ajossa on hutilointia, ajaa ilmasta ja vauhtia on hieman liikaa. Temperamentti on metsässä melkoinen. Enpä voi vielä pahasti moittia. Pysyy työmaalla
varsin hyvin, kerran jätin tähän kotimetsään kun oli pieni pakko pistäytyä kylillä. Gepsistä seurasin että ajossa oli todella pitkiä hukkia mutta tuli kotio
vasta 6h sen jälkeen kun itse lähdin pois. Tuo on ainoa kerta kun jätin metsään mutta tässä on suht turvallinen laaja metsäalue ja ei tietä kuin tuo
hiljainen pikkutie ja koira oli koko ajan alle 1km päässä kotoa. Eikä säikähtänyt yksin jäämistään. Lähti metsään seuraavalla reissulla ihan miehekkäästi.

Tämän siskoja olisi vissiin myynnissä vielä. Vink vink..

[jänes]

Kokeita ajatellen pienrotujen ongelma on, että säännöt muokataan valtarodun mukaan. Posavinalainen toimii metsällä todennäköisesti erilailla kuin suomalainen ja tästä syystä saa harvoin korkeita pistemääriä. Monia kutos ryhmän koiria on käytetty metsästykseen, jo kauan ennen kuin suomalaisesta oli tietoakaan. Pienrotujen hyviä puolia on harrastajien "yhteen hiileen puhaltaminen". Ei kadehdita koiria, eikä omistajia, vaan osataan vilpittömästi iloita jokaisesta rodun tuomasta käyttötuloksesta.

[Tukivarsi]

Tukivarsi. Itsellä oli suomenajokoirien kanssa sen verran huonoa tuuria että ajattelin kokeilla välillä jotain muuta. Viimeinen todella hyvä suomenajokoira jouduttiin lopettamaan
sairauden takia 5v iässä. Sen jälkeen otetulla koiralla oli luonteessa aika paljon sanomista kuin metsätaidoissa ja innossa. Tämä posavinalainen on ollut luonteen ja metsästysinnon
puolesta positiivinen yllätys. Koira on rehtiluonteinen ja helppo käsitellä ja pitää. Nyt 9kk iässä hakee itsenäisesti ja saa kohtuuhyvin ylös myös huonolla kelillä.
Ajossa on hutilointia, ajaa ilmasta ja vauhtia on hieman liikaa. Temperamentti on metsässä melkoinen. Enpä voi vielä pahasti moittia. Pysyy työmaalla
varsin hyvin, kerran jätin tähän kotimetsään kun oli pieni pakko pistäytyä kylillä. Gepsistä seurasin että ajossa oli todella pitkiä hukkia mutta tuli kotio
vasta 6h sen jälkeen kun itse lähdin pois. Tuo on ainoa kerta kun jätin metsään mutta tässä on suht turvallinen laaja metsäalue ja ei tietä kuin tuo
hiljainen pikkutie ja koira oli koko ajan alle 1km päässä kotoa. Eikä säikähtänyt yksin jäämistään. Lähti metsään seuraavalla reissulla ihan miehekkäästi.

Tämän siskoja olisi vissiin myynnissä vielä. Vink vink..

Kiitos vinkistä mutta narttu ei tule kysymykseen . Kevään aikana tulee meille pentu, rotu on vaan vielä hyvin epäselvä. Jos se ei ole suomalainen niin sitten posavinan, venäjän tai eestinajokoira. Mielellään vielä sellainen millä voisi kilpailla ja metsästää pitkään, taitaa olla lottovoitto jo . Suomalaisten keski-ikä taisi olla 7v?
Mites tämän posavinan ajokoira, into on ilmeisesti hyvä? herätteleekö? Ajaako kettua? Miten käpälät kestää? Voiko käyttää -20 asteen pakkasessa? Mites haukku/ääni, millainen se on kuuluvuudeltaan? Toivoisin rehellisiä vastauksia omistajilta. Tuntuu, että yleensä "vähemmistön" edustajat kertovat hieman kotiinpäin ja eivät kerro välttämättä ihan koko totuutta.

[rikumansikka]

Tukivarsi. Itsellä oli suomenajokoirien kanssa sen verran huonoa tuuria että ajattelin kokeilla välillä jotain muuta. Viimeinen todella hyvä suomenajokoira jouduttiin lopettamaan
sairauden takia 5v iässä. Sen jälkeen otetulla koiralla oli luonteessa aika paljon sanomista kuin metsätaidoissa ja innossa. Tämä posavinalainen on ollut luonteen ja metsästysinnon
puolesta positiivinen yllätys. Koira on rehtiluonteinen ja helppo käsitellä ja pitää. Nyt 9kk iässä hakee itsenäisesti ja saa kohtuuhyvin ylös myös huonolla kelillä.
Ajossa on hutilointia, ajaa ilmasta ja vauhtia on hieman liikaa. Temperamentti on metsässä melkoinen. Enpä voi vielä pahasti moittia. Pysyy työmaalla
varsin hyvin, kerran jätin tähän kotimetsään kun oli pieni pakko pistäytyä kylillä. Gepsistä seurasin että ajossa oli todella pitkiä hukkia mutta tuli kotio
vasta 6h sen jälkeen kun itse lähdin pois. Tuo on ainoa kerta kun jätin metsään mutta tässä on suht turvallinen laaja metsäalue ja ei tietä kuin tuo
hiljainen pikkutie ja koira oli koko ajan alle 1km päässä kotoa. Eikä säikähtänyt yksin jäämistään. Lähti metsään seuraavalla reissulla ihan miehekkäästi.

Tämän siskoja olisi vissiin myynnissä vielä. Vink vink..

Kiitos vinkistä mutta narttu ei tule kysymykseen . Kevään aikana tulee meille pentu, rotu on vaan vielä hyvin epäselvä. Jos se ei ole suomalainen niin sitten posavinan, venäjän tai eestinajokoira. Mielellään vielä sellainen millä voisi kilpailla ja metsästää pitkään, taitaa olla lottovoitto jo . Suomalaisten keski-ikä taisi olla 7v?
Mites tämän posavinan ajokoira, into on ilmeisesti hyvä? herätteleekö? Ajaako kettua? Miten käpälät kestää? Voiko käyttää -20 asteen pakkasessa? Mites haukku/ääni, millainen se on kuuluvuudeltaan? Toivoisin rehellisiä vastauksia omistajilta. Tuntuu, että yleensä "vähemmistön" edustajat kertovat hieman kotiinpäin ja eivät kerro välttämättä ihan koko totuutta.

Turkki oli aatoksella ainakin ihan onneton, joten ihan turha sitä on -20 pakkaseen viedä kun -10 jo koira tärisee (neutralin koiralla paljon parempi karva, niinkuin koiran isällä)
Ääni on erittäin kuuluva ja kertova. Haut olivat nopeita ja mukavia seurata, sillä koira oli täysin ilmavainuinen. Yleensä ajo lähti suoraan huutoon, eli ei herättele. Ajaa kettua,supia,jänistä. Emä kuskaa kuulemma hirveä... mutta minusta opetus kysymys mitä koira oppii ajamaan.
Käpälien kestävyydestä en osaa sanoa, koska omalle koiralle tuli joku -höpsis- allergia ja takakäpälä jatkuvasti auki (muut käpälät kyllä kestivät ihan normaalisti, vaikka viime talvi olikin aika tappokeliä). Majailee nyt pirttikoirana isällä ja uusi pentu kasvamassa itsellä. Pari viikkoa sitten isä käytti aatosta lääkärissä ja ottivat koepalan joka lähti helsinkiin, joten sekin asia selvineen pikapuoliin.

[jänönsurma]

Mitä on puolenkymmentä posavinalaista itse nähnyt tositoimissa, niin ne vaikuttavat olevan nimenomaan monen riistan koiria. Se voi ajaa kettua, jänistä, peuraa, kaurista, hirveä, äristä supille yms... Kaiketi villisiastakin se voi kiinnostua. Itse pidän tuota hiukan huonona puolena, jos se sorkkaeläimistä kiinnostuu kovin, koska ei niiden ajattamalla metsästäminen ole Suomessa kuitenkaan edes laillista, kun posavina on kuitenkin säkäkorkeudeltaan siihen liian suuri. Mitä semmoisella ominaisuudella sitten näissä oloissa tekee?

Posavinalla on metsästysinto kohdallaan, ja se löytää hyvin riistaa, mutta itse ajaminen tuntuu olevan aika sähellystä. Liekö sitten vilkkaasta luonteesta johtuvaa, että keskittymiskyky on vähän heikko, eli hukalla katkeaa ja sitten tullaan katsomaan isäntää tai jatketaan sähellystä. Sellainen rauhallinen tarmokkuus niiltä helpolla puuttuu, mitä taas arvostan hyvässä suokissa. Ääni on kyllä ihan hieno, kiihkeä, moniääninen ja kirkas. Ei yleensä herättele. Jonkun jäniksen mitä olen joskus posavinalaiselta ampunut, niin ne ovat kyllä tulleet hyvin lyhykäisistä ajoista. Sitäkin olen kyllä epäillyt, jos nuo kypsyvät vähän hitaammin esim. verrattuna suomenajokoiraan eli sitä pentumaisuutta on vähän kauemman aikaa. Ja jos ovat vielä lisäksi kovin vahvasti ilmavainuisia, niin siinähän sitä. Vanhan jäljen äänellä kertaajaa on valitettavasti myös nähty... Tassut ja turkki näyttävät aika heppoisilta suurimmalla osalla, ja aika herkästi karppakelillä näkyy kyllä olevan verta jäljissä. Onhan se luonteeltaan sinänsä muuten ystävällinen tapaus, ja toisaalta olen nähnyt vain nuo muutamat, yhdellä omistajalla.

Kai siitä jonkinmoisen reppukoiran voi saada, kun hyvä tuuri sattuu ja osaa opettaa. Mutta se on vaan aika vaikea valita pentua, kun ei ole taipumuksista mitään referenssiä muuta kuin kasvattajan sana, tai jos peräti pääsee pentujen vanhempia näkemään metsästyspuuhissa. Ainakin niin kauan, kun haluan nimenomaan jäniskoiran tai kettukoiran, niin luotan itse paljon enemmän suokkiin. Onhan ne käyttökokeet kuitenkin kohtuullisen hyvä mittari siitä, onko koira hyvä ajuri vai ei. Sitten jos tahtoo koiran, joka jotenkuten pöyhii riistaa kuin riistaa, niin voi ottaa sen posavinalaisen.

[mauni]

Jänönsurma.Säkun mietit posavinanajokoiran koe hommia,niin vasta ikään yks tommonen ajo savossa yuloksen 89.5 ja pesi kaikki suomenajokit.Itse en omista kyseistä rotua ja siksi en rupea arvostelemaan.Olen kuitenkin huomannut että monella on tässä maassa yks ajatus ja se on suokki ainut ja oikee.Roturasismia on paljon.Muista roduista tehdään heti päätelmiä jos on tavannut vain pari koiraa.Taitaa niitä huonoja yksilöitä olla suokeissakin ja aika paljon

[rikumansikka]

Kyllä posavina on erittäin kelpo metsästyskoira ja varmasti myös toimii kokeissa. Omaanikin oli aikomus käyttää kokeissa, kun tätä touhua harrastelee, mutta sitten tuo tassu petti.
Tuli helsingistä atoksen jalan tulokset. Joku krooninen sairaus joka ilmenee aina kun koira stressaa ja tässä tapauksessa se ilmenee tuona tassun aukeamisella. Kaikenlaista sitä on Toivotaan että uusi koira pysyy "terveenä"