miccis kirjoitti: Ja vielä tuohon herättelyn miinustamiseen. Olen joskus tuumaillut sen niin, että herättelystä on kovin lyhyt matka rapalöysyyteen ja sitä ei tietenkään kukaan halua. Pitkässä puussa voisi olla herättelevä + herättelevä koira... = rapalöysä. Olisko tässä sitten se miinustamisen perusta. Eli halutaan pitää herättely aisoissa.
Kuinka tätä herättelyä/hakulöysyyttä ei sitten ole saatu pidettyä kurissa rankasta miinustamisesta huolimatta? Olisiko niin, että ajotaitoisilla koirilla herättely kulkee geeneissä piilevänä ja putkahtaa aika ajoin ulos joissain jälkeläisissä. Kun hakulöysyyttä on "jalostettu" pois sata vuotta ilman tulosta niin tuskin koskaan tulee mihinkään häviämäänkään, niin kauan kuin ajotaitoisia, vuolashaukkuisia koiria käytetään jalostukseen.
Koirani haukun kuuluvuudesta: On totta, että kuuluvuudessa on sanomista, vaikkakin se muuten on suhteellisen soivaa ja moniäänistä. Puolustukseksi ajo lähti mäen takaa todella peitteisestä maastosta. Myöhemmin ajon kaikottua kauemmas ajo kuului kyllä sen mäen päältä 1,5 kilometrin päästä selvästi.
Jos minulta kysytään, niin kaikkein mieluimmin ottaisin sellaisen koiran, joka herättelee 10-20 yksittäistä "laukausta" ennen lähtöä. Tämä on mielestäni ihanteellista haun seuraamisen kannalta metsästystilanteessa.