Tiedän muutaman kaksoisastutuksen ja niissä on kaikki pennut olleet samalle urokselle
Lainaus:
... että terveellä koiralla ei ole kilpaan asiaa huh,huh kovaa tekstiä.
KILPA 2005:ssa oli:
1. -kuvaamaton
2. B/B
3. - kuvaamaton
4. B/B
5. A/A
6. -kuvaamaton
7. -kuvaamaton
8. -kuvaamaton
9. A/A
10. -kuvaamaton
11. -kuvaamaton
12. -kuvaamaton
No vähän oli kovaa tekstiä, otan pikkasen pakkia
Suuruusluokka oli lähes oikein 8 koiraa 12:sta kuvaamattomia, siinä sitä pohtimista riittää.
Kepponen kirjoitti:Odottelen itse sydän syrjällään oman koirani lonkkakuvaus tuloksia jotka luultavasti ovat murheellista luettavaa ja joudun kaveristani luopumaan lopullisesti. Jotenkin tuntuu, että on -&%¤#&£#- tämä puuhaa! Eihän C-lonkka ole vielä täysin paskaa, mutta tapa jolla pentueita myydään ärsyttää. Missä on REHELLISYYS? Jalostus ei muutenkaan mene eteenpäin jos sukutaulu on matadoreja täynnä. Sairaudet kun tahtovat kertautua. Toki ajavia koiriahan noista varmaan tulee, mutta hinta on kova jos ajokoirien terveys on toissijainen asia. Kertokaa olenko täysin väärässä näissä aatoksissani.
Rehellisyys tulisi olla positiivista mainostaEdelliseen esimerkkiin nojaten ongelma on tällä hetkellä siinä että rehellisyyttä ja avoimuutta ei korosteta tarpeeksi tuoreille koiranostajille, harrastajille ja kasvattajille. Rehellisyys kaipaisi siis imagonkohotusta jotta ostajat voisivat vaatia sitä ja kasvattajat uskaltaisivat kertoa puutteista.
Kasvattamisen yksi pakollinen puoli on pentujen myyminen – vaikka kuinka kasvattaja rakastaisi rotua ja haluaisi viedä sitä eteenpäin omalla jalostustyöllään, pitäisi hänen saada pentuja myös myytyä eteenpäin. Tässä tulee juuri se ongelma että kuinka rehellinen sitä uskaltaakaan olla?
Kun julkisesti painotetaan rehellisyyden tärkeyttä ja ihmisten asennemaailma saadaan muuttumaan siihen suuntaan että puutteista rehellisesti kertova kasvattaja todellakin ottaa huomioon nämä riskit yhdistelmää tehdessä, hän on se vastuuntuntoisempi kasvattaja kuin se joka kehuu ja väittää kaiken olevan täydellistä – pistäen päänsä pusikkoon.
Valitettava totuus on, että jokaisessa yhdistelmässä on riskinsä ja mikäli kasvattaja ei niitä tiedosta, pelataan pelkällä tuuripelillä ja seuraukset voivat olla katastrofaaliset niin pentujen, pennunostajan, kasvattajan kuin myös rodunkin kannalta.
Tiedä sitten onko väittämä totta, mutta eräissä lehtiartikkeleissa tuolla suuressa lännessä on väitetty, että susilla on hyvinkin usein D:n lonkat. Mitähän tuohonkin sanoisi, jos väittämä on totta.
Paluu KOIRAN RUOKINTA & TERVEYS
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa