Minä taas haluan kiinnittää huomiota niinkin turhaan asiaan kuin väritykseen, esim. nautin koirani leveähköstä valkoisesta piirrosta ihan kauneussyistä mutta ennen kaikkea se on tarpeellinen kun peitteisessä metsässä kutsun koiraa ja se kääntää päänsä minua kohti niin heti pystyn paikantamaan koirani. Monesti käytännössä hyväksi todettu "turha" ominaisuus. Minun koiraani ei aina saa pillillä metsästä pois: pitää saada näköyhteys.
Toivotan huonoa onnea rumien ajavien koirien kasvatukselle: kaunis ajava on parempi kuin ruma ajava.
Liekkö onnea vai mitä, mutta voin pettymykseksesi sinulle ilmoittaa, että metodeillani olen onnistunut tuottamaan tähän maahan varsin pienellä pentumäärällä 8 kettukäyttövaliota, vaikka ylivoimaisesti suurin osa pennuista on mennyt käytännön ketunmetsästäjille. Enpä kuitenkaan usko, että tähänkään olisin päässyt, mittailemalla koirien piirtojen leveyksiä.
Joku on aina joskus puhunut hieman halveeravaan sävyyn "niistä rumista kettukoirista". Joidenkin mieliin on iskostunut käsitys, että kettukoirat ovat rumia, koska niiden jalostuksessa painopisteeksi on alun alkaen ollut pakko asettaa puhtaasti käyttöominaisuudet.
Täytyy kuitenkin muistaa mistä lähdimme liikkeelle. Suomenajokoiraa oli jalostettu vuosikymmeniä pelkäksi jäniskoiraksi. Jotta tuosta massasta saatiin jalostettua kettulinjoja, ei ollut varaa mihinkään "piirtojen mittauksiin". Tavoitteeksi piti asettaa ankara luonto ja ketunajovietti, sekä talvenkestävyys (karvapeite ja tassut).
Aika näyttää, eriytyykö tämä rakas suomenajokoirammekin kahdeksi linjaksi, kuten niin monelle muulle rodulle on käynyt, eli näihin todellisiin metsästyskoiriin ja "piirtojenmittaajien" näyttelykoiriin. Tyytymättömyyttä s.ajokoiraa kohtaan kuitenkin esiintyy metsästäjien keskuudessa. On paljon käytännön ketunpyytäjiä, jotka hakevat näitä suomenajokoirasta suurelta osin kadonneita ominaisuuksia muista roduista tai risteytyksistä. Se mitä "aidan takaa" haetaan liittyy useimmiten tassuihin, karvapeitteeseen ja luonteeseen. Tälläkin perusteella voi vain sitten miettiä, onko tämä näyttelyhömpötys keskittynyt oikeiden asioiden säilyttämiseen/parantamiseen suomenajokoirassamme.