VIERAS kirjoitti: KVA ARVO PUOLESTAAN SINÄLLÄÄN ERITTÄIN
HYVÄ SAAVUTUS. EIHÄN LUONNE VIKA ESTÄ KVA ARVON SAANTIIN
KUN VAAN TULEE NÄYTTELYSSÄ PALKITUKSI. MITÄ TULEE JALOSTUK
SELLISESTI LUONNE VIKAISEN KOIRAN KANSSA OLI KYSEESSÄ KVA
TAI EI EN OTA KANTAA SEN SAA JOKAINEN KORAN OMISTAJA ITSE
PÄÄTTÄÄ KUITENKI LÄHTÖKOHTA LUONNE MIELLYTTÄVÄ 1
Tämä teksti on kopioitu tuolta jalostus-otsakkeen alta:
"LUONNE
Luonteella, kun se ymmärretään niin laajasti kuin mahdollista, on erityisen oleellinen vaikutus käyttöpuoleen, sillä kaikki käyttöominaisuudet ovat henkistä laatua ja perustuvat luonteen eri osatekijöihin, jotka luonnollisesti sijaitsevat aivoissa. Siksi jotkut todella taitavat ajokoiran käyttö-puolta syvällisesti ymmärtävät kasvattajat operoivat jalostustyössään lähes yksinomaan psyykellä. Mutta tätä laajasti käsitettyä luonnetta ei voi näyttelyssä arvostella. Se on mahdollista vain hyvän etologisen silmän omaavalla kasvatta-jalle ja koiranomistajalle kotona tai maastossa, koiran tehdessä omaa työtään. Näyttelyissä voi nähdä vain selvät, karkeat luonneviat, joita ovat vihaisuus, arkuus, varautuneisuus, levottomuus, vapina ja hermostuneisuus.
Vihaiset koirat tulee karsia pois rodusta. Tietty agressiivisuus toisia koiria kohtaan näyttelyiden usein ahtaissa oloissa itsensä ja koskemattomuutensa suojelemiseksi, varsinkin urosten kesken, on kyllä luonnollista, ja etenkin kettukoirilla, jotka tarvitsevat kovempaa luontoa kuin jäniskoirat.
Arkuus on haitaksi metsästyksessä, mutta pieni ns. alkuvarautuneisuus, joka pian laukeaa, ei ole negatiivinen vaan pikemminkin positiivinen ominaisuus metsästyskoiralle. Ajatelkaamme jälleen vaikkapa sutta tai kettua.
Levottomuus, vapina ja hermostuneisuus haittaavat kaikki etenkin koiran ajattelua ja keskittymis-kykyä, ja ovat siten haitaksi metsästyksessä. Historiallisessa Holmsundin kasvattajakonferenssissa totesi eräs ryhmä luonteesta: "Hyvin ajava koira on sama kuin hyväluonteinen ajokoira."
Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että koirilla, jotka jatkuvasti ovat huipulla suurissa kilpailuissa, kuten alue-karsinnoissa, lohkon valinnoissa, Kilvassa, maaotteluissa ja rodunmestaruuskilpailuissa, jne., on aina erinomainen luonne ja vahva hermorakenne. Koirat, joilla näissä ominaisuuksissa on puutteita, karsiutuvat pitkien matkojen ja alati muuttuvien, vieraiden olosuhteiden aiheuttaman stressin vuoksi jo matkalla huipulle."