Oman näkemykseni mukaan kehitys suomenajokoirakehissä on ollut esim viimeisen kymmenen vuoden aikana huikeaa mitä tulee esiintymiseen/esittämiseen.
Jokaisessa näyttelyssä on iso määrä koirakkoja, joiden esiintyminen on upeaa katsottavaa. Eikä tämän "trendin" takana ole pelkästään naiset, vaan sitä yhtä laadukasta (ja jopa laadukkaampaa) koiranohjaamista saa ihailla myös usein miesten esittämänä.
Koko homma on mielestäni todella vääristynyt, jos ajokoiralta vaaditaan hilpeää ja iloisenletkeää kehäkäyttäytymistä. Eihän sellainen ole rodulle ominaista. Ajokoiran tulee ennemminkin esiintyä hillityn ystävällisesti, melko viilipyttymäisesti.
Jos menestys isoissa kehissä vaatii toista, niin olisikohan tuolloin aihetta tarkistaa ulkomuototuomarien pätevyydet?
Jos tähän vielä vähän lisään omaa näkemystäni, niin hypnoottisesti namupalaa herkeämättömästi tuijottava ja alati häntäänsä piuvaava tai akselinsa ympäri heiluttava ajokoira on aika hupaisa näky.
Onneksi tuo tapa ei ole vielä kovin yleinen ajokoirakehissä.
Aina nälkäiselle lapukalle sen vielä voi suoda, kun niiden kohdalla (näyttelykoirat) taitaa peli olla kohtalaisen pelattu muutenkin.
Isojen näyttelyjen (kans, kv) RYP ja BIS kehät ovat yleensä tiettyjen rotujen juhlaa. Ajajien ryhmässä näitä rotuja ovat mm. rhodesian koira, dalmatialainen, beagle ja bassetit. Eipä siinä paljon ole tehtävissä esim venakolla, vaikka kuinka olisi suhteessa parempi rotunsa edustaja ja esiintyminen kun Englannin kuningattarella. Vaan eipä tuo tee tällaiselle tavalliselle ajokkiharrastajalle sen enempää kesää kun talveakaan