Kirjoittaja Seppo K. päivämäärä Ke Marras 01, 2006 5:54 pm
Kehvelin kanssa samaa mieltä! Suurimmalta osalta loppui virta, ja /tai petti hermo, jolloin ajettiin sorkkaa tai muuten vain ajettiin äänellä, eikä läheskään aina ajettavasta tietoakaan.
Oliskohan niin, että sitä saa mitä tilaa? Ihannoidaan herkkiä koiria ja ilmeisesti jopa hermoherkkiä.
Siinä Kehveli on todella oikeassa, että niin karsinnoissa kuin ilmeisesti vielä jopa piireissäkin katsellaan läpi sormien. Lohkoissa sitten tulevat ensimmäiset käryt.
Mitähän Kilvassa tapahtuisi, kun siellä edes toinen tuomareista olisi jalkava, hyväkuntoinen ja asiansa tunteva, että pystyisi seuraamaan niin hakua kuin ajoakin ihan livenä, kysyn vain?
Nykyinen valintamenetelmä lienee oikea. Valitsijamiehiin ei lienee paluuta, mutta voisiko piirissä joku direktrokraatti edes hiukan katsoa, mitä piiristä lähtee edustamaan?
Sitten ne luopumiset. Minun kallooni ei mitenkään mene se, että luovutaan muusta syystä kuin koiran loukkaantuminen.
Ei varmaan tunnu varakoirien omistajilta mukavalta, kun piirin edustaja luopuu lähes kättellyssä. Lyhin taisi olla puolitoista tuntia, ensimmäisenä päivänä luopui aivan liian moni. Piirit maksavat osallistumismaksut sekin jo mielestäni velvoittaa, mutta ei, lähdetään kotiin ovet paukkuen.
Voidaanko sanoa, että tähän on tultu, vai pitäisikö sanoa, että pohjalla ollaan, ja sieltä on vain yksi suunta - ylöspäin.