Suomen Ajokoirajärjestö

Ruippa, hyväksyttehän kaikki koirat mätsäriin? Lisäpotkua tuo ajokoirien oma kehä, näin kukaan ei pääse naljailemaan kotiinpäin vedosta. Suur-Savon ajokoiramiehetkin suunnittelee mätsäri, joten ajokoirakansa kuulolle!!

Tottakai, kaikki mahdolliset "puudelit" mukaan, isot ja pienet(tuotto vain menee ajokoirien hyväksi). Tuo ajokoirien oma kehä oli hyvä vinkki

Minusta mätsäreissä käyminen on todella hyvä keino harjoituttaa koiraa näyttelyihin
Sinä oppii niin koira kuin omistajakin kehäkäyttäytymistä
Ei kai sen koiran tarvi mikään luonnevikainen olla,jos sitä haluaa vähän treenata oikeita näyttelyitä varten
Ei kukaan vie ajokoiraansa suoraan ajokokeisiinkaan,ilman että olisi sitä ainakin muutaman kerran metsällä treenannut
Kärjistetystihän voitaisiin sitten sanoa myös niin,että sellainen ajuri on kelvoton,jota pitää treenata ajokokeita varten,kyllä hyvä ajokoiran pitää "harjoittelemattakin" osata ajaa kokeissa
Ja mätsäreissä ei minusta ole tärkeätä ainoastaan itse koiran esittäminen,vaan koko mätsäri tapahtumana. Usein siellä tulee juteltua mukavia juttuja toisten koiran omistajien kanssa ja tuohan se vaihtelua joka päiväiseen arkeen

Oon katsonut noissa näyttelyharjoituksissa, kun jotkut koirat hilseilee, kun joutuu olemaan vähän tiukemman kurin alla siinä näyttelytilanteessa.
Oikeissa näyttelyissa omistajat kertovat sen johtuvan pari päivää aiemmasta pesusta Minä oon sitä mieltä, että se johtuu uuden tilanteen kohtaamisesta ja varsinkin kun omistaja sitä vielä "salaa" komentaa

Se on ns. stressihilsettä, joka hienonhienona pulverina nousee joidenkin koirien pintaan. Sama, onko näyttelyssä tai esim. ell-vastaanotolla , eikä tarvii koiraa salaa eikä julkisesti kopistella.


Näyttelyhilseet vähenee, kun liikkuu paljon koiran kanssa "immeistenilimoella".

Voihan hilseily tottakai johtua joillakin koirilla vasta suoritetusta pesusta. Turkki kuivaa liikaa ja sen takia hilseilee.
Mutta hilseily voi olla myös stressin merkki.
Minulla oli yksi tolleri,jota oli monta kertaa jouduttu operoimaan eläinlääkärissä,eivätkä koiran kokemukset eläinlääkärin vastaanotosta olleet varmaan mitenkään mukavia Joka kerta,kun menin kyseisen koiran kanssa eläinlääkäriin,se alkoi valtavasti hilseilemään. Joten sillä koiralla se ainakin oli selkeästi stressistä johtuvaa hilseilyä
Hyvä keino estää näyttelyhilseilyä juuri tuo Tellun mainitsema "immeistenilimoilla" koiran kanssa liikkuminen

Omalla koiralla käväisin viime keskiviikkona Kauhajoella mätsärissä. Ei ollu kumpikaa, koira enkä minä ollu ikinä ennen kehässä, eikä yleensäkkään mätsärissä. Saatiin sininen nauha, ja ajateltiin, että mitäs meillä täällä enää, kun sininen tuli. No, oltiin siinä sitten jo lähdös kisapaikalta, kun iskä yhtäkkiä jarruttaa, kun joku nainen hyppii auton edessä. Mua ja Daria tarvittiinki sielä vielä. Sinisten voittajaksi tultiin. Nyt on hyllyköstä raivattu tila pokaaleille. Ja eikun nyt keskiviikkona uudestaan Seinäjoella Cittarin pihassa.

Me ollaan menestytty vakiohandlattavan kanssa mätsäreissä ihan mukavasti. Laitanpa tähän nyt kaikki sijoitukset: PUN1 BIS1, SIN1 BIS1, PUN2, 2x PUN3, 2x PUN4, SIN3, SIN4, SIN5, JH1, JH2 ja 2x JH3

Teillähän on mennyt tosi hyvin! Onneks olkoon!

Kyllä itse ainakin suosin mätsäreitä hyvänä treenipaikkana oikeita näyttelyitä silmällä pitäen. Maksaakin paljon vähemmän käydä harjoittelemassa siellä kuin virallisissa kehissä! Ja kyllä se vaan tosiasia on, että pieni harjoittelu ja siitä seuraava hyvä esiintyminen parantaa ihan varmasti mahdollisuuksia niihin serteihin. Jos kahta ulkoisesti samalla viivalla olevaa verrataan ja mietitään kumpi saa sertin, niin millä sen eron enää muuten tekee kuin kehäkäytöksen perusteella?

Pari kertaa olen tuota meidän junioria vienyt nyt mätsäreihin ja huomaa jo ensimmäisen ja toisen käyntikerrankin välillä aivan huomattavan eron koiran kehäkäytöksessä. Tuo nyt on tosi rauhallinen ollut pennusta lähtien, mutta kyllä se ensimmäinen käynti oli melko touhotusta kuitenkin ja koira jännitti silminnähden enemmän. Tuomaria (tai ihmisiä yleensäkään) se ei pelkää eikä tilannetta muutenkaan, mutta into olis vain kauhea mennä kaikkiin tutustumaan. Koira seisoo aloillaan suht nätisti jo ja antaa käydä dumarin kopeloimassa itseään ilman että menee häntä kinttujen väliin tms. Ainoastaan juokseminen kehässä oli aika tuskaa ensimmäisellä kerralla ja semmoista sinkoilua. Toisella kerralla sekin korjaantui jo paljon. Pientä "hirttämistä" oli välillä pakko tehdä, kun vauhti meinasi yltyä liikaa, mutta toisinaan väläyteltiin jo kaunista menoa. Eka käynti meni palkinnoitta, mutta toiselta tuli jo kuitenkin SIN 3... Ehkä loppukesästä voisi kehdata viedä ton oikeaankin näyttelyyn, jos vielä jossain kertaalleen ehtii käydä mätsäröimässä.

Nyt on taas aika tuoda koirat mätsäreihin "hilseilemään", oikeissa näyttelyissä sit hilseily on vähäisempää