Näitä näyttelyissä pärjäämisiä on aina mielenkiintoista lukea, kuinka mielipiteet menevät tosissaan ristiin. Oma ajokorani on vasta sen ikäinen, ettei näyttelyihin ole vielä asiaa, mutta ihan mielenkiinnosta aion sen sinne sitten viedä.
Arvostelu kirjallisena on aina kivaa ja opettavaista luettavaa. Meidän toisen, aivan eri ryhmään kuuluvan koiran, kanssa näyttelyitä on tullut jokunen kierrettyä. Se on jo junnuna saanut skaalaansa kartutettua sertien ja eri:sten lisäksi myös eh:llä. Vaikka kisassa saisikin eh:n, se kirjallinen arviointi saattaa olla silti hyvin positiivinen.
Ei pidä takertua ainoastaan nauhan väriin ja synkistellä loppupäivää. Toki se värihän se muille näkyy siinä, kun kehästä pois kävelee, mutta oma tyytyväisyys päivän saldoon pitäisi olla se arvokkain mittari näyttelyissä käydessä.
Ja todellakin myös meillä uusilla olisi sinne kehään halua tulla, vaan totta on sekin, että välillä arveluttaa sinne mukaan yrittää, kun välillä tuntuu suppeakatseisuus jo näissä keskusteluissa höyrystävän tunteita. Saammeko liittyä seuraan?