Vasta kirjoitti:Forester55, kerro meille tietämättömille esimerkiksi mitä nämä joko kaunetta tai käyttötarkoitusta palvelevat yksityiskohdat ovat. Kerro ihmeessä vaikka niitä ei olisi rotumääritelmään kirjoitettukaan. Janoamme tietoasi, jos sitä Sinulla on.
Onhan minulla tietoa, esimerkiksi...
Sukupuolileima..eli sen pitää erottua säkäkorkeuden, yleisen voimakkuusasteen, pään ilmeen ja jopa hieman "mittasuhteidenkin" osalta. Ihannenarttu antaa hieman pitkänomaisemman vaikutelman kuin ihanneuros.
Järeysaste..nartun pitää ilmentää omaa sukupuoltaan järeyden tai voimakkuusasteen suhteen eli puhutaan hyvästä nartun ilmeestä. Nykyäänhän nartut tahtovat olla liian urosmaisia.
Raajat,käpälät..sopivat kulmaukset, ei liian suorat tai liian voimakkaat..liian matalat tai pitkät käpälät tai liian tiiviit rusakkomaiset käpälät ei toivottavia, ihannekäpälän pitää olla sopivan rintava ja kookas, ei pitkänomainen ja/tai "räpylä".
Mittasuhteet (100:110)..ihanne ei anna pitkänomaista tai neliömäistä vaikutelmaa ensisilmäyksellä ja mielestäni mittasuhteet on nimenomaan arvioitava kokeneella silmällä, ei korkeusmittakepillä.
Lantion asento..on hyvin yleistä, että "luiskaperseisille" kakkosen koirille kerätään serttejä yleistuomareilta. Hyvän lantioasennon omaava koiraa ravaa joustavasti, kävely ei ole kankeaa tai töpöttävää ja koira pysähtyy aina valmiiseen "paraatiasentoon".
Karvapeite.. paras testausmenetelmä on kokeneen tuomarin etusormi-keskisormi yhdistelmä.
Jalousaste..ihanteen määrittely perustuu nimenomaan kokemukseen ja varsinkin näkemykseen, sanotaanko sillä tavalla, että ihanteellisen komea uros tai kaunis narttu antaa myös hieman jalon vaikutelman..olematta kuitenkaan jalo.
Sitten on vielä todettava, että sellaistakin on kuulemani mukaan tapahtunut, että MV-voittajauros olisi arvioitu kakkosen koiraksi jossakin näyttelyssä..olisikohan jokin pätevä "yleistuomari" ollut asialla, ja onhan niitä tuoreempiakin "töskäyksiä" tapahtunut, joista täällä on jo kirjoiteltu. Ja vielä on todettava, että kyllä meidän on lähdettävä siitä, että koira ja koiran esittäminen ovat ratkaisevassa asemassa tässäkin näyttelyssä, ei esittäjä..ja tämä turvataan parhaiten siten, että arvostelevalla tuomarilla on kokemusta ja näkemystä ko. rodun suhteen.