Mitä on puolenkymmentä posavinalaista itse nähnyt tositoimissa, niin ne vaikuttavat olevan nimenomaan monen riistan koiria. Se voi ajaa kettua, jänistä, peuraa, kaurista, hirveä, äristä supille yms... Kaiketi villisiastakin se voi kiinnostua. Itse pidän tuota hiukan huonona puolena, jos se sorkkaeläimistä kiinnostuu kovin, koska ei niiden ajattamalla metsästäminen ole Suomessa kuitenkaan edes laillista, kun posavina on kuitenkin säkäkorkeudeltaan siihen liian suuri. Mitä semmoisella ominaisuudella sitten näissä oloissa tekee?
Posavinalla on metsästysinto kohdallaan, ja se löytää hyvin riistaa, mutta itse ajaminen tuntuu olevan aika sähellystä. Liekö sitten vilkkaasta luonteesta johtuvaa, että keskittymiskyky on vähän heikko, eli hukalla katkeaa ja sitten tullaan katsomaan isäntää tai jatketaan sähellystä. Sellainen rauhallinen tarmokkuus niiltä helpolla puuttuu, mitä taas arvostan hyvässä suokissa. Ääni on kyllä ihan hieno, kiihkeä, moniääninen ja kirkas. Ei yleensä herättele. Jonkun jäniksen mitä olen joskus posavinalaiselta ampunut, niin ne ovat kyllä tulleet hyvin lyhykäisistä ajoista. Sitäkin olen kyllä epäillyt, jos nuo kypsyvät vähän hitaammin esim. verrattuna suomenajokoiraan eli sitä pentumaisuutta on vähän kauemman aikaa. Ja jos ovat vielä lisäksi kovin vahvasti ilmavainuisia, niin siinähän sitä. Vanhan jäljen äänellä kertaajaa on valitettavasti myös nähty... Tassut ja turkki näyttävät aika heppoisilta suurimmalla osalla, ja aika herkästi karppakelillä näkyy kyllä olevan verta jäljissä. Onhan se luonteeltaan sinänsä muuten ystävällinen tapaus, ja toisaalta olen nähnyt vain nuo muutamat, yhdellä omistajalla.
Kai siitä jonkinmoisen reppukoiran voi saada, kun hyvä tuuri sattuu ja osaa opettaa. Mutta se on vaan aika vaikea valita pentua, kun ei ole taipumuksista mitään referenssiä muuta kuin kasvattajan sana, tai jos peräti pääsee pentujen vanhempia näkemään metsästyspuuhissa. Ainakin niin kauan, kun haluan nimenomaan jäniskoiran tai kettukoiran, niin luotan itse paljon enemmän suokkiin. Onhan ne käyttökokeet kuitenkin kohtuullisen hyvä mittari siitä, onko koira hyvä ajuri vai ei. Sitten jos tahtoo koiran, joka jotenkuten pöyhii riistaa kuin riistaa, niin voi ottaa sen posavinalaisen.