Ewei kirjoitti:"Itselleni RC:n kyseenalainen laatu kävi ilmeiseksi erityisesti eläinkaupassa töissä ollessani, kun laskiskelimme eri ruokamerkkien eläinproteiinipitoisuuksia, joista RC:n tulos oli huonoin, eli protskuprosentit pussin kylkeen saadaan pitkälti kasviproteiinista (halvempaa).
Ensinnäkään yksikään valmistaja ei ilmoita eläinperäisen proteiinin määrää sapuskassa, etkä myöskään pysty tätä määrää pussin kyljen tietojen perusteella mistään tuotteesta laskemaan. Toki raaka-aineet ilmoitetaan määräjärjestyksessä, mutta silti niiden määrää et tasan tarkkaan tiedä, ja Royalinkin sapuskoista vallan monessa on se liha ykkösenä. Myös ns. lihaprosentti, jolla mm. Acana juhlii, on laskutapariippuvainen juttu, johon ei kannata luottaa - kas, kun liha voidaan mitoittaa sapuskaan kosteana, ja muut aineet sitten kuivapainonsa mukaan (eikä tämä ole edes ainoa niksi). Lisäksi erinäiset valmistajat kutsuvat aika leväperäisesti lihaksi kaikennäköistä... muuta.
Tämän ohella proteiinin eläinperäisyys ei ole koiran kannalta olennainen asia, jos se vain saa valmisteesta tarvitsemansa aminohapot. Kasviperäisestä proteiinista voidaan eristää huomattava määrä samoja aminohappoja kuin eläinproteiinista, eli kasviperäisyys ei sinällään yksinään tee proteiinista huonompaa, jos valitut aminohapot ovat koiran tarvitsemia, ja eristetyt proteiinit sulavat hyvin. Sulavuus taas on helppo havainnoida paitsi koiran kunnosta, myös peräpäästä tulostuvan tavaran määrästä.
Itse olen päässyt parhaisiin tuloksiin siten, että valitsen ruoan, jonka hivenaine- ja vitamiinitasot ovat korkeat (tällä hetkellä käytössä Royal Canin, myös Jahti-Vahti on hyväksi havaittu, allergikko syö Profinea), ja sitten lisään sapuskaan tilavuudesta vajaan puolet ihan ehtaa lihaa. Lisäksi koira saa silloin tällöin luita, tai vaihtoehtoisesti halpaa kalkkia purkista. Etenkin töissä oleva koira tarvitsee lihan fosforin kompensaatioksi kalkkia! Lorautan myös sapuskaan silloin tällöin lohiöljyä, ja nakkaan sekaan silloin tällöin maitohappobakteeria. Koirien jaksaminen ja ulkonäkö puhuvat puolestaan: Lihakset pullistelevat (jonkun mielestä ehkä liikaakin), turkit killtävät kuin satiini, koirat tuoksuvat puhtaalta ja voivat hyvin. Ravitsemusohjeeni olen koonnut paitsi kahlaamalla urheilukoirien ruokintaan keskittynyttä ulkomaista kirjallisuutta, myös keskustelemalla erinäisten hard core-koiraharrastajien, kuten greyhoundväen ja valjakkokoiraihmisten kanssa.
Kaikille koirille eivät käy samat muonat. Meille ei sopinut Acana ollenkaan; koirat ripuloivat ja turkitkin näyttivät himmeiltä. Monille muille se taas on ollut ihan ykkösruoka. Paras ruoka löytyy kokeilemalla.