Muuten hyvä, paitsi ei ne kuiteskaan ostajat hyväksykkään sitten niitä ''vikoja'' (vaikka ovat ''olevinaan'' tietoisia riskeistä selitysten jälkeen)...onhan tää jo nähtyRuippa kirjoitti: Jos teettää pentueen, jossa esim. lonkat molemmilla C/C, nartunomistaja näkee uroksessa jotain sellaista, jota hänen c-lonkkainen narttunsa "tarvitsee", hän teettää pentueen ja ostajat päättää oliko sopiva yhdistelmä.
Samoin muiden (paitsi kilppari ja sydän) sairauksien osalta. Jos laitetaan liian tiukat rajat sairauksien suhteen, suomenajokoiran käy huonosti. Markkinavoimat pitää kyllä huolen siitä, oliko yhdistelmät haluttuja, vai ei.
Jos pitää kaksi huonolonkkasta keskenään ''parittaa'' toisen puutteen takia, oisko kuitenkin parempi jättää koko yhdistelmä teettämättä(jos ei tervelonkkaisista löydy tarvittavaa ominaisuutta lisämään/vahvistamaan yhdistelmässä)...puutehhan vaan siirtyy käyttöominaisuuksista terveyden puolelle
Ruippa kirjoitti:Mie oon senverran "vastarannan kiiski", etten usko, että kaikista pennuista tulee c/c tai huonompia. Uskoisin, että jos kaikki pennut tutkittais, löytyis sieltä varmaan koko kirjo a - d. Lonkkien rakenne ei taija olla yhen geenin aiheuttama ja taitaa siihen vaikuttaa muukin ku perintötekijät. Tervelonkkaisissa saattaa olla se sama ominaisuus, mutta lisäksi saattaa olla sellaisiakin ominaisuuksia, joita c/c lonkkaisen nartun omistaja ei halua Ja niinku oon aina korostanut, karsintaa voi aina suorittaa - niin pahalta kun se tuntuukin.
Opla kirjoitti:Ruippa kirjoitti:Mie oon senverran "vastarannan kiiski", etten usko, että kaikista pennuista tulee c/c tai huonompia. Uskoisin, että jos kaikki pennut tutkittais, löytyis sieltä varmaan koko kirjo a - d. Lonkkien rakenne ei taija olla yhen geenin aiheuttama ja taitaa siihen vaikuttaa muukin ku perintötekijät. Tervelonkkaisissa saattaa olla se sama ominaisuus, mutta lisäksi saattaa olla sellaisiakin ominaisuuksia, joita c/c lonkkaisen nartun omistaja ei halua Ja niinku oon aina korostanut, karsintaa voi aina suorittaa - niin pahalta kun se tuntuukin.
Kyllä mielestäni tietoisesti sairaalla NARTULLA pennuttaminen kuin myös sairaalla UROKSELLA astuttaminen on
venäläistä rulettia, olipa sitten sairaus mikä tahansa , joista kyllä lonkat on niitä vähäisimpiä.
Mutta kun jalostetaan aivan tietoisesti esim purentavikaisilla, ataksiankantajilla, luonnevikaisilla, häntämutkakoirilla, ym:lla
sellaisilla niin ei siinä kyllä enää puhuta moraalista mitään eiköhän rahastus ole niitä tärkeimpiä asiassa silloin
Olipa sairaus mikä tahansa niin se on perimässä , ei ole kiva kun kaveri ottaa sulta penikan jos ja kun rupee pelittämään
sillä hutasee penikat niin yllätys yllätys löytyykin esim purentavikasia pennuista puolet,no sitten vaan katellaan sukuja takasin
päin et misssäs tätä on esiintyny niin kas kas ei tartte kovin pitkälle mennä kun jo löytyykin pentue jossa on ollu useampiakin
Sama koskee häntämutkaa jos sinun natulla se on perimässä niin et voi tietää varmana kun urkille viet sitä et sillä ei varmana
ole ko vian kantavaa geeniä, kuin myös muita sairauksia.
Itsellä oli aikanaan voimakkaasti häntämutkaa periyttävä narttu kva jolla teetin penikoita nuorena ollessa ja ei kyllä ollu kivaa
pentulaatikon vierellä ja napsia pentu toisensa jälkeen nurkan takana kivijalkaan itkua siinä nuori mies väänsi kun kaunis
värinen pentu toisensa jälkeen meni roska pönttöön Sama olen saanu kokea sen jälkeekin esim hirvikoiraa hakiessa
on ollu jos minkälaista sairautta joka on pennuissa esiintyny esim takajaloissa ristisiteet,selkärankarappeuma,luonnevikasuus,
ja kaikkein pahin metsän pelko riista ei kiinnostanu ollenkaan, no nyt on kyllä toimiva sillä puolen mutta lujalle otti
Ruippa kirjoitti: mitä tutkijat sanoo sairaan koiran käytöstä jalostukseen
http://files.kotisivukone.com/heti.tarj ... ta2010.pdf
Ominaisuuksista ehdottomasti tärkeimmät ovat luonne, terveys ja normaali lisääntyminen
Linkistä lainattua: "Jos käytettävissä on geenitestejä, voidaan niiden avulla tarkkaan
valita halutunlainen yhdistelmä. Esimerkiksi autosomissa peittyvästi periytyvän sairauden suhteen
voidaan pitää genotyypiltään kantajat ja tietyin edellytyksin jopa sairaat koirat mukana
jalostuksessa, yhdistämällä ne genotyypiltään terveiden koirien kanssa. Genotyypiltään sairasta
koiraa tulee kuitenkin käyttää jalostukseen vain, jos koira ei ole kliinisesti sairas, ja jos sairaus on
sellainen, ettei koiran jalostuskäytön voida olettaa huonontavan koiran hyvinvointia. Kantaja*terve
–yhdistelmistä syntyvät jälkeläiset pitäisi testata ennen jalostuskäyttöä.
Kantajia ei useinkaan kannata kokonaan karsia rodusta, koska luonnonvalintakaan ei tee niin.Useilla alleeleilla on monia erilaisia tehtäviä, ja jokin sairautta aiheuttava alleeli saattaa muulla
tavoin olla hyvinkin hyödyllinen elimistölle, kunhan sen aiheuttama sairaus pysyy normaalin,
vallitsevan alleelin peittämänä. Luontokin karsii sairauksia heterotsygotian avulla, ei poistamalla
alleeleja kokonaan.
Ominaisuuksista ehdottomasti tärkeimmät ovat luonne, terveys ja normaali lisääntyminen
Opla kirjoitti:"No, mitenkäs se oplan hunttisen laeta, pyssyykö korvat pystyssä ja hamppaat suorassa."
Ruippa kirjoitti:suosituksia/neuvoja/ohjeita voi SAJ tai SKL antaa. Jos teettää pentueen, jossa esim. lonkat molemmilla C/Cnartunomistaja näkee uroksessa jotain sellaista, jota hänen c-lonkkainen narttunsa "tarvitsee", hän teettää pentueen ja ostajat päättää oliko sopiva yhdistelmä.
Ylläolevassa ei poissuljeta sairauden kantajiakaan, pitää vaan tutkia etukäteen, ettei kahta kantajaa pariteta, vaan toinen on terve, ja jälkeläiset sit tutkittava, montako kantajaa/tervettä tuli.
Kaikki jalostuskoirat on syytä tutkituttaa. Tavoitteena
on, että suurimmassa osassa yhdistelmistä uroksen ja nartun lonkkaindeksien keskiarvo on yli 100.
Tällöin voidaan rodun lonkkadysplasiatilanteeseen odottaa hidasta parannusta, ja ainakaan tilanne ei
luisu huonompaan suuntaan.
Vuosina 1994-2004 syntyneiden 33819:n ajokoiran isistä oli lonkkakuvattu vain 60 % ja emistä 23
% . Kuvatuista jalostusuroksista joka viidennellä (20 %) ja jalostusnartuista joka
neljännellä (26,4 %) oli sairaat (C-E) lonkat. Näillä luvuilla ja suurella kuvaamattomien
jalostuskoirien osuudella emme voikaan odottaa perinnöllistä edistymistä lonkkadysplasian
vähentämisessä.
Paluu KOIRAN RUOKINTA & TERVEYS
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa