Kirjoittaja Raimo Grönroos päivämäärä La Helmi 02, 2013 12:30 am
Suomenajokoira on käyttökoirarotu. Koiran käyttötarkoitus on kirjattu rotumääritelmään. Siinä kerrotaan myös yksityiskohtaisesti, miltä rodun ihannekoira näyttää.
Motto: "Viis veisaan ulkomuodosta kunhan saan hyvän käyttökoiran!" Tämä iskulause on lähes samanikäinen kuin itse koirarotu. Ruotsinkielinen (alkuperäinen) tunnuslause sanoo asian vielä painokkaammin. Kautta aikojen olemme jakaneet keinotekoisella muotilla koirat kahteen kastiin: Käyttöpuoleen ja näyttelypuoleen.Tätä erittelyä en ole koskaan ymmärtänyt. En ole inho-realisti, mutta tällainen jako on väärin myös itse koiria kohtaan. Rotu on levinnyt muihin pohjoismaihin - selvä se. Rodun koirien lukumäärä sijoittuu suurimpien rotujen lähes TopTen- listalle. Niinpä "säännön vahvistamaan poikkeukseen" kuuluu, että rodussa on kuopiolaisten muikkusääntöä lievästi korottaen muutama seura-ja/tai pelkkä näyttelykoira.
Käytännössä kaikkia rodun harrastajia kiinnostaa myös näyttelyjärjestelmä. Olin kerran jossakin päin Suomea arvostelemassa. Kehään tuli koira, jolla oli mm. töpöttävä taka-askel ja lievästi kauhovat eturaajat. Kuittasin tämän vieraan ihmiseen muuten täydellisesti luottaneen koiran ansiot Avo-kakkosella. Omistaja kommentoi kuuluvalla äänellä:"En ole kiinnostunut näyttelyistä. Jos laskisin koiran nyt irti, se ottaisi hetkessä ajon tuosta metsäsaarekkeesta!" Kotiin tultuani vilkaisin vuosikirjaa ja totesin, että koira oli Alo-luokassa hakenut 14 erää ja kaikki tyhjiä. Ajattelin tapahtunutta inhimilliseltä kannalta: koiralla oli varmaankin ollut kokeissa huonoa tuuria ja omistajan kommentti oli sillä hetkellä ristiriitojen vaivaaman henkilön hätähuuto.
Ja lopuksi. Joissakin käyttöroduissa on jalostusvalinnoista ja biologisista eroista johtuva kahtia jako käyttö- ja näyttelylinjoihin. Suomenajokoira ei ole sellainen rotu.