Ajotyyli

[juju]

Löytyykö tämän päivän uroksista saman laista räväkkää ja läheltä jänistä kuskaavia ajureita minkälaisia Envall mainitsee tuossa kirjassa? Ja onko ne yleensä ilmavainuisia vai voiko jälkitarkkakin pysyä jatkuvasti lähellä jänistä. Onko myös tiettyjä sukuja joille on ominaista ajaa läheltä jänistä vauhdilla. Laittakaa uroksen nimiä esille joilla on tämmönen ajotyyli,omassa,naapurin tarhassa tai kokeissa kuultu ja nähty.

[erkallen]

Ajaako ilmasta vai jälkitarkasti, ei vaikuta siihen kuinka hyvässä tuntumassa koira ajaa. Enempi vaikuttaa haukkuminen ja kuinka hyvänenäinen koira on, koiran vauhtikin on kumma kyllä merkityksetön, jäniksen ja koiran välisen etäisyyden/ajan muodostumisessa. Jäniksissä on isoja eroja kuinka vauhkoontuvat koiran edessä, joillain koirilla on kyky ajaa lähituntumassa, siinä olisi jalostuksen kannalta mielenkiintoinen ominaisuus huomioitavaksi. Nämä lähituntumassa ajavat ovat yleensä tulosvarmoja vehkeitä. (Vain oma mielipiteeni ei ehkä koko totuus).
Ketunajureita jotka ahdistavat ettei kettu puolta tuntia kauempaa pysy maan päällä, omakin uros.
Jäniksellä Viljavan Viki, ei hirmu vauhdikas mutta vie tasaisesti, olen kuunnellut ainoastaan lumella.
Kanuunan Hitsi Vesivehmaalta. p. 0408333430 kysy lisää.

[KTS]

ajolumen remu

[mauni]

Erkallen,Ajoko kira siun mielestä rivakasti jo nuorena?Nykyään tuntuu että vuosi vuodelta kettu suap kovemmat kyydit.

[erkallen]

Kyllähän Kira oli vauhdikas ei kuitenkaan huippu, paremminkin sopivan. 70 luvun alussa omistin muutamia jotka olivat erikoisen kovavauhtisia, saivat kettuja kiinni. Eroa nykyisiin oli herkkyydessä, ennen rehellisempiä ei herätelleet yöjäljellä. XX Sani/71 ja X Alilan Viuskero.
Myöhemmin Liukasluikun Vessu, nykyisissäkin on nopeita ja hitaita en usko että vauhti olisi muuttunut, yksilöiden välisiä eroja vain. Mutta herkkyys/ löysyys ?
Jotenkin tuntuu että ketut menee paljon herkemmin reikään.

[Opla]

Löytyykö tämän päivän uroksista saman laista räväkkää ja läheltä jänistä kuskaavia ajureita minkälaisia Envall mainitsee tuossa kirjassa? Ja onko ne yleensä ilmavainuisia vai voiko jälkitarkkakin pysyä jatkuvasti lähellä jänistä. Onko myös tiettyjä sukuja joille on ominaista ajaa läheltä jänistä vauhdilla. Laittakaa uroksen nimiä esille joilla on tämmönen ajotyyli,omassa,naapurin tarhassa tai kokeissa kuultu ja nähty.

Mielestäni X Riihelän Riku on juuri sellainen kokeissakin suurin osa näköhavainnoista on minuutti- neljä minuuttia, metsästys
tilanteissa ei tartte odotella et tuleeko koira kaajollle se on siellä kun paukku kuuluu useimmiten.
Vissiin juuri siitä johtunu että ykköset on vähän lujemmassa kuin hitaammilla ajureilla, mutta näyttää että iän myötä niitäkin
rupee tulemaan ja vielähän se kerkee niitä ajamaan kun virheitä ei ainakaan vielä ole ilmenny, ja terve muutenkin
XXX Pokon Mika näyttäs periyttävän juuri sen tyylistä koiraa tuossa lähellä on myös X Mastonmäen Rokka jolla on aivan
sama ajotyyli kuin Rikulla varmaan sekin rauhoittuu kun ikää rupee tulemaan mutta kiva kuunnella jo nytkin.
Minun mielestä ainakin Riku käyttää molempia vainuja hakiessakin selvästi ilmaa kuin myös ajolla, mutta toppaa kyllä
nokan maahan tarvittaessa.

[ramaani]

mulla taas noi mikalaiset aijaa hiljaa,mut pysyvät lähellä jänistä,yleensä minuutin jälessä kaadolla...oikein miyllyttävä tyyli minun mielestä.

[Shadow]

Ajotyylillä ei ole niinkään merkitystä, kunhan vain ajo ei lopu liian lyhyeen, ainakaan ajokokeita ajatellen. Näin käy monesti liian nopeasti ajavilla, mutta ei yleensä hitaasti ajavilla koirilla. Nopean ajotyylin omaava koira pystyy ajamaan pitkiä ajoja, kunhan hajuaisti pelaa ja päänuppi on muutoinkin kunnossa. Eli, ei ne lyhyet ajot, ja käyttövalion arvon puuttuminen johdu liian kovasta vauhdista vaan....siitä päänupista.

[Kylmäkorpi]

http://www.youtube.com/watch?v=-oW8YqAW5Q4

[Opla]

Ajotyylillä ei ole niinkään merkitystä, kunhan vain ajo ei lopu liian lyhyeen, ainakaan ajokokeita ajatellen. Näin käy monesti liian nopeasti ajavilla, mutta ei yleensä hitaasti ajavilla koirilla. Nopean ajotyylin omaava koira pystyy ajamaan pitkiä ajoja, kunhan hajuaisti pelaa ja päänuppi on muutoinkin kunnossa. Eli, ei ne lyhyet ajot, ja käyttövalion arvon puuttuminen johdu liian kovasta vauhdista vaan....siitä päänupista.

Niin tai voi se olla kyllä että sattuu semmoset tuomarit jotka katsoo koiran eduksi täpärät tilanteet, joillain näyttää tätäkin
vikaa olevan, toisilla alle toisilla yli, kun vaikka käpäliin katsoo
Onkos itelläs päänuppi aina selevä eppäilempä

[Shadow]

Ajotyylillä ei ole niinkään merkitystä, kunhan vain ajo ei lopu liian lyhyeen, ainakaan ajokokeita ajatellen. Näin käy monesti liian nopeasti ajavilla, mutta ei yleensä hitaasti ajavilla koirilla. Nopean ajotyylin omaava koira pystyy ajamaan pitkiä ajoja, kunhan hajuaisti pelaa ja päänuppi on muutoinkin kunnossa. Eli, ei ne lyhyet ajot, ja käyttövalion arvon puuttuminen johdu liian kovasta vauhdista vaan....siitä päänupista.

Niin tai voi se olla kyllä että sattuu semmoset tuomarit jotka katsoo koiran eduksi täpärät tilanteet, joillain näyttää tätäkin
vikaa olevan, toisilla alle toisilla yli, kun vaikka käpäliin katsoo
Onkos itelläs päänuppi aina selevä eppäilempä

Aika harvassa taitaa olla absolutistit ajokoiramiehet, et taida olla sinäkään, meinaan raivoraitis.

[Ajukki]

Ajotyylillä ei ole niinkään merkitystä, kunhan vain ajo ei lopu liian lyhyeen, ainakaan ajokokeita ajatellen. Näin käy monesti liian nopeasti ajavilla, mutta ei yleensä hitaasti ajavilla koirilla. Nopean ajotyylin omaava koira pystyy ajamaan pitkiä ajoja, kunhan hajuaisti pelaa ja päänuppi on muutoinkin kunnossa. Eli, ei ne lyhyet ajot, ja käyttövalion arvon puuttuminen johdu liian kovasta vauhdista vaan....siitä päänupista.

Oisko se niin, että hitaasti ja pitkään ajavalla koiralla on pakko olla kohtuullisen hyvä nenä. Jos koira ajaa hitaasti ja käy vielä paluuperän päässä, niin nenä pitää haistaa vielä todella vanhakin jälki (ainakin jossain kohtaa koira jää väkisin tuntuvasti jälkeen) tai sitten koira ei ehkä ajakaan "tuntitolkulla". Koekoirana tämä tyyli tuo minuutteja, mutta ei herätä välttämättä tuomarin mielenkiintoa jos koira siis jää koko ajan pikku hiljaa jälkeen ja esim. 90min kohdalla on jälki jo niin vanhaa, että homma loppuu. Näitä noukkijoita pidän aina itse jopa nenätöntä vauhtikonetta huonompina.

Toinen hitaasti ajava taas osaa oikoa paluuperät ja esteet ja saa niissä jopa jänistä kiinni ja pysyy siksi kohtuullisesti tuntumassa. Tällaista pitäisi suosia. Enimmäkseen hitaasti ajavilla koirilla haukkutyyli lienee esteajotaidon lisäksi tärkeä tekijä pitämään etumatkan jänikseen lyhyenä. Jos koira kilkattaa mukavasti kauaskin, eikä kiljase aina säikyttävästi katkon jälkeen, ei säikytä jänistä. Tällaista olen ensin muilta kuullut ja sitten osittain käytännössä itsekin todentanut.

Sitten näihin vauhtikoneisiin. Itse olen ainakin aikaisemmin ihannoinut juurikin näitä, joilla kilometrejä tulee ja jänis siirtyy. Viime aikoina olen tosin ruvennut muuttamaan kantaani. Vauhdikkaissakin on varmasti huippunenäisiä, mutta paljon myös niitä joiden tyyli on hätäistä ja nenä ei riitä jos etäisyys kasvaa. Näillä ajo on aina vauhdikasta ja parhaimmillaan pitkiäkin ajoja, mutta varmuus ei ole välttämättä tavaramerkkiä. Metsästys on yleensä helppoa, koska ajossa koira on tuntumassa mutta tuntitolkulla nämä koirat eivät välttämättä aja ainakaan joka päivä. Eli räväkkää menoa, mutta varsin usein myös ihmeellisiä "kenraaleja". Koemenestystä heikentää osittain sekin, että ajot voi karatakin tai painua louheen tms ajotyylistä johtuen.

Ihanne olisi tietysti sujuva-ajoinen ja sopivan vauhdikas, joka osaa kelata etumatkaa kiinni ja antaa ääntä sopivasti.

[risteytys]

Eihän se kovaa juokseva koira voi juosta elukan kannassa,jos nenä ei pelaisi.Ajokokeissa koe muoto suosii rauhallista ajo vauhtia.Turkis riistan jahdissa agressiivisuus on poikaa.Jänis koirana menee kävelijä mut esim supi pistelee pakosalle tai kokoon.

[Opla]

Eihän se kovaa juokseva koira voi juosta elukan kannassa,jos nenä ei pelaisi.Ajokokeissa koe muoto suosii rauhallista ajo vauhtia.Turkis riistan jahdissa agressiivisuus on poikaa.Jänis koirana menee kävelijä mut esim supi pistelee pakosalle tai kokoon.

Juuri näin se on, mutta jos ja kun koira ajaa hiukan kovemmalla vauhdilla niin sillä on suuri vaara ajaa itsensä alku syksyllä
ns. ylikuntoon, koiralla ei ole itsellään jos into on kova vaistoa että nyt menee överiksi ja ajot rupee vaan tökkimään
kun elimistö sanoo tööts. Hitaammilla koirilla se raja tulee lievempänä ja voi olla että ei tule ollenkaan kun eivät
saa poltettua itsään loppuun.
Kyllä vieläkin sanon että Mikasta tulee vaan sellaista, kivaa kuunneella ajuria ja nopeus on kyllä ihan riittävää, ja siksi se näyttää
joillekin olevan kuin punainen vaate härälle, luulis että oman kylän miehet olis iloisia kun on saaneet tuommoisen siitos tykin
pitäjään eikä aina oltais keksimässä jotain nekatiivista kuin esim: että päässä on vikaa en kyllä ole niissä vielä montaakaan
nähny luonnevikaista ja arkaa koiraa mistähän tääkin sanonta johtaa juurensa ihmettelen kauhiasti

[kalkkis]

Ajon sujuvuus ja nautittavuus on Suomenajokoiran tärkeimpiä ominaisuuksia, "pöhkijöitä ja minuuttien keräilijöitä" en jaksa kuunnella. Kun metsästyskavereitten pitää lähteä kesken päivän kuskaamaan vaimoa kauppaan, tai muille asioille, pitää hälyytyskellojen alkaa soimaan, että mikäs vika minun koirassani oikein on?