Kirjoittaja Antti päivämäärä Ke Marras 19, 2008 10:39 pm
Ilmeinen virhetoiminta. Riistan ajaminen, eli se oleellinen jää taka-alalle.
Perimässään hukkakiiturin ominaisuuksia kantava ja oppimiskykyinen ei ole toivoton tapaus. Se saattaa lukuisten hyvien kokemusten kautta hahmottaa, millä työskentelytavalla saadaan eniten ajoa ja jäädä hukalle. Huonosti oppivan jästipään kanssa saa sitten kirota niin kauan kuin sen kanssa viitsii metsällä käydä, se toimii aina perimänsä käskemällä tavalla eikä opi tehokkainta ajonjatkuma-systeemiä.
Keskustelunaloittajalle suosittelisin ihan reipasta mehtäkuuria koiralle. Turha energia juoksuttaa ja rasituksen kautta se voi vähetä. Jos koira alkaa näin jäämään hukalle, voi sen toivoa myös joskus oivaltavan, mistä se jänö parhaiten löytyy sen kadottua= hukalta vai lähtöpaikalta.
Pitää vielä asiaan liittyen mainita, että itse olen alkanut kiinnittää vieraita koiria kokeissa ja metsällä seuratessa erityistä huomiota hukkatyön laajuuteen. Vaikka ajoaikaa ei aina niin rapeasti kertyisikään, laitan silti semmoisen koiran plussa-listalle, joka rauhoittuu hyvin hukkapaikalle eikä höyryä mihinkään siitä, vaan tajuaa, että tähän se pupu tai sen ajamaton karkkojälki jäi, turha mennä mihinkään. Nämä ne ovat lopulta ne parhaat koirat, jos niillä on nokkaa. Hukat jäävät yhden pienen järkevän rengastamisen mittaisiksi ja jos koira osaa mennä jälkeä, niin mukavata on.
Hukan hukkaavat menevät miinus-listalle. Niiden kanssa on rasittavaa yrittää metsästää ja paljon joutuu "kuuntelemaan" ikuisia hukkia, ellei kilometrin lenkkiä kiertäessä hyppää uusi jänis nokan edestä.