Minulla oli narttukoira, joka ajoi hyvin sulalla. Hyvällä lumikelillä se ei pelannut yhtään, vaan jätti jäljen ja lähti hakemaan uutta. Nuorena se oli erinomainen ylösottaja (ilmavainua) mutta vanhemmiten alkoi puurtaa jäljellä sulallakin kelillä ja ylösotto huononi. Sulalla tielläkin se pystyi ajamaan.
Lumikelillä se saattoi 500 m:n ajon jälkeen lähteä hortoilemaan nokka pystössä ja otti uuden. Jostain syystä se ei tykännyt työntää nokkaansa pölyävään lumeen. Suvikelillä se pelasi paremmin ja kovalla hangella joskus hyvinkin - erityisesti, jos jäniksen jälkeä ei näkynyt. Sillä oli erittäin hyvä hajuaisti. Sen huomasi, kun oli muitakin koiria mukana.
Onko muilla kokemusta tällaisesta?