Meillä on ajokoiran lisäksi aivan eri rotuinen koira. Se on suosittu näyttelyrotu ja osallistujamäärät ovat lähes aina 20-30 yksilöä/näyttely. Silloin tuo sertien napsiminen ei ole ihan säännönmukaisesti vain parin koiran onni, vaan kilpailua todella on ja silloin saatu serti on aina hieno saavutus.
Toisin on niillä erikoisemmilla roduilla, joita osallistuu tyyliin 5 kpl tai vähemmän. Niissä sillä entisellä rajoitetulla tyylillä tuli muotovalioita joskua hieman enemmän, kuin "oli tarkoitus". Hieman karrikoitu esimerkki, jonka en toivo kuohuttavan suuresti tunteita, on vaikkapa tällainen: Nippe on osallistunut kymmeneen näyttelyyn, joista kuudesta on laatuarvostelussa tullut eh ja kolmesta eri ja on myös yksi h. Nippe on osunut onnekkaasti juuri niihin kisoihin, joissa ei muut enää ole voineet sertiä ottaa vastaan. Joten siitä tulikin mva.
Niin. Eihän se aina kivaa ole, kun omalle kohdalle osuu se, että serti menee edelliselle, mutta siinähän olen oppinut entisestään arvostamaan nykyisiä muotovalioita. Ja minäkin olen niitä ihmisiä, joka tykkää näyttelyreissuista ja käy niissä ihan harrstuksena, vaikka junnumme on jo kaksi sertiä saanutkin.