kalevi rytky kirjoitti:Onko nykyisen käytännön suosimalla lisähaulla mitään merkitystä ? Koira lasketaan irti esim. todetulle yöjäljelle ja koira etennee jälkeä pariminuuttia se todetaan riittäväksi jonka jälkeen koira pois ja keskuspaikalle kehumaan intoa. Koiran kieltäytyessä työskentelemästä todetaan jälki liian vanhaksi eikun autoileen ja tuoreempaa jälkiä etsimään, into koiralla kaikesta huolimatta kiitettävä. Työskentelyaikaa koiralla käytettynä noin kolme tuntia. Sääntöjen mukaan kiitettävään hakuun vaaditaan aikaa 100 minuuttia ja matkaa 5 km tai yli, joka edellyttäää noin 3 km tuntivauhtia onko se ripeää hakua normaali olosuhteissa ? Väsyykö koira edellisen kaltaisessa juoksentelussa ? On toki vauhdikkaitakin hakijoita jotka etenee yli 5 km vajaassa tunnissa mutta eivät saa juuri koskaan kiitettävää hakunumeroa liian nopeasta ja lyhyestä hausta johtuen, aika on valttia ei koiran työskentelyn tehokkuus Lindille; 1970 luvulla ja 1980 luvun alussa on lampureista, hirvenajureista ja rapalöysistä, laiskoista raakkeista joita ei jäniksenajo kiinnostanut yhtään kehitelty ns. kettukoiria, koska ne olisi muuten pantu monttuun. Kettukoiran nimitykseen riitti, kun ei varmasti ajanut jänista ja haukku riittävästi hakiissa.
Tarmo Leinonen kirjoitti:kalevi rytky kirjoitti:Onko nykyisen käytännön suosimalla lisähaulla mitään merkitystä ? Koira lasketaan irti esim. todetulle yöjäljelle ja koira etennee jälkeä pariminuuttia se todetaan riittäväksi jonka jälkeen koira pois ja keskuspaikalle kehumaan intoa. Koiran kieltäytyessä työskentelemästä todetaan jälki liian vanhaksi eikun autoileen ja tuoreempaa jälkiä etsimään, into koiralla kaikesta huolimatta kiitettävä. Työskentelyaikaa koiralla käytettynä noin kolme tuntia. Sääntöjen mukaan kiitettävään hakuun vaaditaan aikaa 100 minuuttia ja matkaa 5 km tai yli, joka edellyttäää noin 3 km tuntivauhtia onko se ripeää hakua normaali olosuhteissa ? Väsyykö koira edellisen kaltaisessa juoksentelussa ? On toki vauhdikkaitakin hakijoita jotka etenee yli 5 km vajaassa tunnissa mutta eivät saa juuri koskaan kiitettävää hakunumeroa liian nopeasta ja lyhyestä hausta johtuen, aika on valttia ei koiran työskentelyn tehokkuus Lindille; 1970 luvulla ja 1980 luvun alussa on lampureista, hirvenajureista ja rapalöysistä, laiskoista raakkeista joita ei jäniksenajo kiinnostanut yhtään kehitelty ns. kettukoiria, koska ne olisi muuten pantu monttuun. Kettukoiran nimitykseen riitti, kun ei varmasti ajanut jänista ja haukku riittävästi hakiissa.
Hyvä että saatiin nekin geenit talteen.
Ei ne jänis koesäännöt ole olleet täysin onnistuneet, jos on tuottanut tuollaisia koiria. Niin kuin aiemmin kirjoitin, ei ole taidettu huomioida oikeita ominaisuuksia jalostusta varten, kun ottaa huomioon senkin että kokeet oli kaksipäiväisiä.
kalevi rytky kirjoitti:"Pelkillä" kettukoira harrastajilla ei kyllä ole mitään järkevää annettavaa Suomenajokoiran jalostukseen päinvastoin, sen on käytäntö osoittanut. Ainoa oikea tie on suhtautua kriittisesti valittaessa jalostukseen kelpuutettavia koiria, jos meinataan saada oikeansuuntaisia tuloksia aikaan. Kettukoira harastajien selittelyillä, kun he puolustelevat laiskoja ja ajotaidottomia läysiä rapoja ei jalosteta Suomenajokoiraa se on tuhon tie. Kannataisi olla rehellinen edes ittellensä jos mmeinaa saada hyvän ja ajavan koiran.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa