Tässä on viitattu hevosjalostukseen, minäkin olen seurannut lämminverijalostusta ravuripuolella. Hevospuolella valttia ovat hyvät periyttäjätammat, jotka astutetaan huippuoreilla. Ja poikkeuksetta näillä huippuoreilla on kovat meriitit kilpahevosina tai ainakin 3-4 vuotiaana annetut näytöt lahjakkuudesta eli luontaisesta ravinopeudesta, mikä tänä päivänä merkitsee 1.10-1.11 minuutin vaudilla viiletettyä kilometriä ravibaanalla.
Pohjois-Amerikan mantereella siitosoriit valikoituvat yleensä 3-vuotiskauden jälkeen ennätyksen ja voittosumman ohjaamana, Euroopassa esim. Ranskassa ja Ruotsissa 4-vuotiaana ja sitä vanhempana muodostuva kilpailu-ura on ratkaiseva. Nuoret tähdenlennot, joilla jalat tai pää ei kestä kilpailuttamista, karsiutuvat siitosmarkkinoilta yleensä pois. Kun sitten parhaat pohjoisa-amerikkalaiset ja eurooppalaiset ravurit kohtaavat esim. Elitloppetissa tai Prix D´Ameriquessa, yleensä eurooppalainen rutinoitunut 5-8 vuotias ravuri korjaa kunnian ja rahat, toki poikkeuksiakin on ollut.
Linjajalostustusta, melko ahdastakin, käytetään, kestämätön rakenne karsiutuu luontaisesti pois 3-4 v. iässä, koska huono jalka ei kestää suurta nopeutta ja iskua, ja kestävä jalka karsiutuu siitoksesta, jos se ei liiku kyllin nopsasti. Lisäksi varsinkin eurooppalaisessa raviurheilussa korostuu myös hyvä kilpailupää, kun on monta nopeaa, voitontahtoisin pokkaa rahat. Hevosurheilussa ei käytetä jalostukseen oripuolella keskivertonopeutta, eikä orinäyttelyn yhteydessä suoritettu jalkojen röntgentutkimus "luuliikoineen" ohjaa jalostusta, vaikka jalan kestävyys ravihevoselle, jos se sitten jollekin on, on ratkaisevan tärkeä. Eli näytöt ratkaisevat ja muhkea voittosumma kertoo hevosesta sen, että se on kelpo yksilö jalostuskäyttöön, ainakin kokeiltavaksi.
Summa summarum..ravipuolella kiinnitetäään huomiota sukuihin, niiden sopivuuteen keskenään, ja näyttöihin. Olisko täällä ajokoirapuolella myös syytä miettiä sitä, mikä on jalostuksessa oleellista. Onko se esimerkiksi vanhemmilta perityn monen geeniparin ohjaama lonkkajalostus, jota eivät asiantuntijat, saatikaan tavallinen kasvattaja hallitse, vai kokemuspohjainen härmäläinen "parhaalle sitä oletettavasti parasta ja toivotaan parasta"-reseptiin pohjautuva jalostusperiaate, kun niitä siitosuroksia hyvin ajaville nartuille etsiskellään. Ajokuningas Pokun lonkkaindeksi on 45 ja Keinäsen Rami on eräänlainen ajavien suomenajokoirien "grand old man" Pokun ja monen muun huippuajurin ja -periyttäjän taustalla. Olisiko nämä aikoinaan pitänyt syrjäyttää suomenajokoiran perimästä tai sitten onko meidän nyt sitten keskityttävä vain ja ainoastaan "tapahtuneiden virheiden" paikkaamiseen yhdistelmiä suunnitellessamme, siinäpä miettimistä
.