KEAJ SÄÄNTÖLUONNOS-EHDOTUS
Lähetetty: Pe Tammi 05, 2007 10:48 am
KETUNAJOKOKEIDEN SÄÄNTÖLUONNOS-EHDOTUS
JOHDANTO:
- Miksi kettukoiraa sakotetaan erikseen siitä, jos se ottaa jäniksen ajoon? Eihän jäniskokeissakaan koiraa sakoteta, jos se ottaa ketun ajoon! Eikö tulisi vihdoin ymmärtää, että mikäli koira ottaa ajoon jonkun muun eläimen, kuin missä sitä sinä päivänä koetellaan, se jo tällöin (automaattisesti) rankaisee itse itseään! Jos koira ajaa ketunajokokeissa jänistä, hupenee sillä aika varsinaiseen ketun kanssa työskentelyyn samoin kuin jäniskoiralla jäniskokeissa.
- Hyvä kettukoira (kuten hyvä jäniskoirakin) on sellainen, että se löytää ajettavan mahdollisimman pian sekä ajaa sitä sujuvasti, kiihkeästi sekä mahdollisimman pitkään (kunnes menee luolaan / louheen / maan alle). Säännöt pitää saada sellaiseksi, että se jalostaa kettukoiristamme vauhdilla hakevia sekä sujuva- ajoisia (hakupuolella suurin ongelma nykyisissä säännöissä)
PALJAS MAA: HAKU
- Kettukoirat ovat tunnetusti huonoja tyhjän metsänhakijoita! Tämä on selitettävissä siten, että kettukokeet on tehty pääsääntöisesti lumikelille, jolloin koira ollaan laskettu yöjäljelle. Toki nykyiset säännöt ovat joiltakin osin pyrkineet huomioimaan tämän, mutta käytännössä se ei vastaa ketunmetsästyksen (johon jalostus pitäisi perustua kettukoiran osalta) tarpeita, sillä kettumetsällä harva metsästäjä jättää laittamatta koiraansa suoraan ketun yöjäljelle. Kuitenkin, yhä lämpenevät olosuhteet lumettomine talvineen ainakin Etelä-Suomessa vaativat kettukoiralta hyvää tyhjän maan hakua (paljaalla maalla ketunmetsästykselle on eduksi, mikäli koira itse löytää yöjäljet). Meidän on ehdottomasti karsittava jalostuksesta tulevaisuudessa pois ne koirat, joiden tyhjän metsän haku on olematonta ja jalostaa kettukoirastamme laaja tyhjän metsän hakija. Tämän tähden sääntöihin tulee ehdottomasti tulla tyhjän metsän haku siten, että sen merkitys kasvaa reilusti suhteutettuna entiseen!
- Paljaan maan ketunhakua jäljellä on lähes mahdoton ( ja onkin mahdoton) seurata ja tätä kautta antaa koiralle hausta pisteet. Paljaan maan yöjäljellä seurattu matka on aina tulkintaa (ei kukaan voi vakuuttavasti sanoa, hakeeko koira supia, jänistä tai jotain muuta eläintä vaikka haun tuloksena edestä pomppaisikin kettu). Toisaalta koira on voinut hakea kettua hyvin sitkeästikin ja edestä pomppaakin jänis ja tällöin (koska paljaalla maalla ei voi todeta) voi koiran hyvä ketun yöjäljellä työskentely joutua väärään valoon. Eihän koira aina suinkaan hae sitä, minkä ottaa ajoon, sillä kuten edellä mainittua, koiran hakiessa edestä voi sattumanvaraisesti lähteä vaikka mikä eläin (jopa hirvi). Kaiken edellä mainitun tiimoilta tulee säännöt ehdottomasti tehdä myös paljaan maan tarpeita vastaaviksi, sillä tällaisenaan kuin ne nyt ovat (astui voimaan 1.08.200) ne eivät mitenkään palvele paljaan maan ketunajokokeita!
- Paljaalla maalla ei kettukoiran hakua voi seurata vaikka kysymyksessä olisi ns. herättelevä koira. Yksikään tuomari (tai kukaan muukaan), ei voi aukottomasti paljaalla maalla todistaa koiran herättelevän ketun yöjäljellä. Lukemattomat kettukoirat herättelevät supille ja jotkut myöskin jänikselle sekä saattaapa joku herätellä kauriille, peuralle ja hirvellekin. Pelkkä herättely paljaalla maalla ketunajokokeissa ei siis mitenkään voi olla se kriteeri, millä seurataan yöjäljellä työskentelyä!
- Valitettavasti monien kettukoirien ongelmana on yliherkkyys haun osalta ja koska herättelemätön koira paljaalla maalla joutuu eriarvoiseen asemaan (eihän sen hakua nykytulkinnan mukaan voida niin helposti paljaalla maalla seurata kuin herättelevän kollegansa) johtaa nykyiset koesäännöt yhä lisääntyvään hakulöysyyteen kettukoirillamme. Vaikka herättely ei olekaan vielä löysyyttä, jalostaa se kuitenkin koiristamme sellaisia, ettei herättelemätöntä koiraa paljaan maan kokeiden huonojen pisteiden valossa käytetä jalostukseen niin paljon kuin herättelevää kettukoiraa ja tämä johtaa lisääntyvään löysyyteen kettukoirien keskuudessa. Toisaalta, kuten jo aikaisemmin todettu, paljaalla maalla on lähes mahdotonta (mikäli ketun jäljet eivät sitten ole sellaisessa maastokohdassa, että ne pystytään luotettavasti toteamaan, kuten hiekalla, mudalla jne.) ylipäätänsä arvioida kettukoiran haun ominaisuudet nykyisillä koesäännöillä, sillä ne perustuvat puhtaasti tulkintaan, eivät minkäänlaiseen tietopohjaiseen ajatteluun!
- Koiran haun arvostelu seuratun matkan perusteella (joka ilman tarvittavaa laitetta on mahdoton todeta) yhdistettynä pitkään hakuaikaan aiheuttaa tulkinnan ongelmia nykyisillä koesäännöillä! Valitettavan monilla tuomareilla on se kuva, että kettu kulkee suoraviivaisesti ja täten yli 5 kilometrin yöjäljellä seurattu matka ( jos ajo lähtee koiran irtilaskupaikalta 5 km:n päästä) katsotaan vasta huippusuoritukseksi. Kuitenkin valtakuntamme rajojen sisällä on paljon muitakin kuin isoja ja laajoja peltoaukeita (tiheät metsät / tiheä aluskasvillisuus/ korkeat mäet ja kummut) ja tällöin kettu on voinut yhden kilometrin alueellakin tehdä yöjälkeä huomattavasti enemmän kuin tuon 5 km ja mikäli koira seuraa ketun yöjälkeä tällaisessa maastossa voi lopputulos olla se, että parin tunnin sitkeän yöjäljellä seuraamisen jälkeen ajo lähteekin vain 500 metrin päästä ja tällöin nykyisillä säännöillä koira ei voi saada korkeaa pistemäärää koska ajo lähti niin läheltä! Tätä voisi kutsua jo oikeusmurhaksi, sillä onhan koira sitkeästi seurannut ketun yöjälkeä korkeiden vuorien yli ja tiheässä metsässä ja kuitenkin sitä nykyisten koesääntöjen pohjalta pidetään surkeana hakijana, koska ajo lähti niin läheltä! Lumella tilanteen voisi todeta, mutta mitenkäs paljaalla maalla? Kuka sen voi todeta luotettavasti? Koska sitä ei voi todeta paljaalla maalla luotettavasti, ei säännöissäkään tulisi olla kohtaa, joka antaa mahdollisuuden tällaiselle oikeusmurhalle!
Ja tiedoksi kokemattomille: kettu todellakin voi yhden yön aikana liikkua vain kilometrin alueella tehden sen täyteen yöjälkeä. Kun tähän yhdistetään vielä se, että kettu on liikkunut alkuillasta tiheässä metsässä (esim. suo-alue) ja mennyt sen jälkeen makuulle, ei jälkikään ole kovin tuoreelta haiseva joten koira joutuu menemään jälkiä tarkemmin nuuskien eikä mitenkään se voi tehdä sitä aina nopeasti (toisaalta meidän tulisi nyt vihdoin ketunajokokeiden säännöissä huomioida rengastavan hakutyylin omaavat nopeat hakijat, mutta nykysääntöjen valossa vain yöjäljellä työskentely arvioidaan hyväksi suoritukseksi). Tiheän metsän lisäksi kettu etenkin vesistöjen lähellä on voinut kulkea pitkin tuulisia rantakivikoita alkuillasta, eikä tällöin jäljen seuraaminen ole ollenkaan niin yksinkertaista, kuin monet “yksinkertaiset” luulevat. Loppusyksystä ketun yöjälki kulkee usein puoliksi jäätyneiden suo-ojien ja lahtien / järvien heikoilla jäillä, joita koira ei voi jälkiä pitkin edetä, vaan joutuu rengastelemaan pystyäkseen jäljittämään haussa olevaa kettua. Kettu voi myöskin tiheässä aluskasvillisuudessa lähteä vasta ihan koiran edestä (perslähtö) ja täten ketun jalkeille saanti voi muistuttaa jäniksen hakua. Lukemattomat ihmisiin tottuneet taajamaketut ovat rohkeita eivätkä karkkoa koiraa satojen metrien päästä, niin kuin yleensä luullaan. Ei edes aina silloinkaan, vaikka kysymyksessä olisi herättelevä kettukoira. Yleisesti ottaen ketun sitkeys lähteä vasta ihan koiran nenän edestä koskee taajamissa asuvia pentukettuja (tiheiköissä) ja tällaisen joutuu koira “kaivamaan” jostakin puskasta, kuten jäniskoira useasti jäniksen!
- Mikäli edellä mainitun jotkut olisivat ymmärtäneetkin ja siksi osaavat antaa korkeat pisteet hausta, jossa koira tiheässä metsässä / tai tuulisilla rantakallioilla joutuu seuraamaan ketun yöjälkiä pitkään saaden sen ylös kuitenkin lähituntumasta (esim. 500 metrin päästä) tuntien seuraamisen jälkeen, niin siitäkin huolimatta se rankaisee nopeaa rengastavaa hakutyylin omaavaa kettukoiraa! Koira, joka pyrkii löytämään suoraan ketun makuulle (pesän) voi löytää saman ketun 15 minuutissa, kun jälkitarkka puurtaja kuluttaa siihen aikaa (oikeutetusti) monia tunteja. Kun paljaalla maalla ajo lähtee 15 minuutin päästä vain 500 metrin päästä saa tällainen nopea hakija taatusti huonot hakupisteet, vaikka todellisuudessa verrattuna jälkitarkkaan puurtajaan on tehnyt huippusuorituksen!
* Joidenkin mielestä jos kettu lähtee kaukaa ja nopeasti, se olisi hyvän hakijan merkki, mutta tämä on todellisuudessa osaamattomien illuusio! Paljaalla maalla emme voi mitenkään tietää ketunjäljen tuoreutta (milloin kettu on kulkenut) ja joskus voi käydä niin, että haussa oleva kettu on kulkenut suoraviivaisesti aivan aamuyöstä (jälki haisee todella hyvin) ja sen seuraamisessa ei pitäisi olla koiralla vaikeuksia. Kun koira löytää nopeasti ketun yli 5 km:n päästä sitä pidetään huippuhakijana, vaikka todellisuudessa jälki on ollut erittäin tuore ja suoraviivainen. Kuka voi väittää, että tällainen haku olisi parempi, kuin vanhalla jäljellä tuntien työskentely tai ilmasta hakevan kettukoiran rengastava ja nopea hakutyyli, joka takaa ketun nopean löytymisen jälkitarkan koiran puurtaessa samoilla jäljillä tunti toisensa perään.
PALJAS MAA: AJO
- Kettu ei ole aina niin helppo ajettava kuin yleisesti etenkin jänismiesten keskuudessa luullaan. Toisin kuin jänis, kettu on mestari käyttämään ajossa hyödykseen tuulisia rantakallioita, suo-alueilla puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, osittain jäätyneitä lahtia sekä järviä (paljaalla maalla monesti tilanteita, joissa vesistöt ovat jäässä) , metsässä olevia korkeita vuoria / kivikoita hyppien kivien päällä joihin koira ei useinkaan pääse (kettu varsin ketterä eläin), tieverkostoja juosten kilometritolkulla niitä pitkin, taajama-alueita juoksennellen aivan pihapiireissä jne. Ketunajossa siis hukkia voi oikeutetusti tulla hyvällekin ajurille, vaikka monet jänismiehet eivät sitä ymmärräkään. Esim. suo-alueilla ketun käyttäessä ajossa ollessaan puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, joita pitkin koira ei pysty seuraamaan sen tippuessa heikon jääpeitteen takia ojiin, saa kettu väkisinkin koirasta etumatkaa, eikä tällöin ajo mitenkään voi olla sujuvaa ja hohdokasta! Kun koira ei pysty tällaisessa maastossa kettua painostamaan, voi kettu jäädä useaksi tunniksi pyörimään suolla, jossa sillä ei ole mitään hätää. Koiran, pystyäkseen ajamaan, pitää useinkin tehdä valtavasti töitä!
AJON PÄÄTTYMISEN SYY
- Myöskin ajon päättymisen syy paljaalla maalla on lähes mahdoton todeta koiralla, joka ei “merkkaa” mitenkään jos kettu menee louheen / luolaan / maan alle. Onko todellakin oikein, että niinkin pienen ominaisuuden kuin merkkaamatta jättämisen tähden (joka on toki tärkeä kettukoiran ominaisuus, mutta vain yksi sellainen) koeteltavissa oleva koira ketunajokokeissa pahimmillaan ajaessaan ketun maan alle esim. 15 minuutin ajosta on menettänyt mahdollisuutensa, sillä koska tällainen koira ei ilmoita ketun maan alle menosta, katsotaan loppuajotyöskentely hukaksi! Pelkän yhden ominaisuuden (ei merkkaa mikäli kettu menee maan alle) koira menettää mahdollisuutensa ykköseen ketun mennessä alkuajosta maan alle paljaalla maalla (ei voida todeta) ja koska tämä ominaisuus koetaan nykysääntöjen valossa niin tärkeäksi niin herää väkisinkin kysymys: ONKO KETTUKOIRAN TÄRKEIN OMINAISUUS MERKKAAMINEN SILLOIN, KUN KETTU ON MAAN ALLA? Näinhän ei tietenkään saa olla, sillä kettukoiran tärkein ominaisuus on hyvä löytökyky sekä ajotaito, kuten mm. jäniskokeissa. Toki sama pätee muidenkin metsästyskoirarotujen keskuudessa (kyky löytää ja haukkua tai ajaa saaliseläintä).
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUKSET TIIVISTETYSTI:
HAUN OSALTA PALJAALLA MAALLA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Aina kun kettu löytyy (riippumatta siitä, löytyykö läheltä) tulisi koiran saada korkeat hakupisteet. Jos suhteutetaan ketunajokoe metsästykseen (johon se tulisi suhteuttaa), ketun löytänyt koira tekee metsästyspäivästä todellisen elämyksen ja on edellytys ketun metsästykselle. Herättelyn merkitystä tulee vähentää (vaikka se hyvä ominaisuus onkin) ja täten saada kettukoiristamme pois hakulöysyys, jota siellä valitettavan paljon esiintyy!
LISÄHAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Jos koeteltavissa oleva koira ei lähde hakemaan, vaan maleksii jaloissa miesten johdattelemina, tulee koira sulkea metsästysinnon puutteesta! Toisaalta: jos lisähaku johtaa tulokseen (riippumatta kuinka lähellä ajettava on), tulee tällöin poikkeuksetta antaa lisähausta koiralle huippupisteet.
HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Riippumatta siitä, onko lumikeli tai paljas maa, tulisi nopea ketun löytäminen olla ehdottomasti tärkein tekijä (löytäminen on myöskin ketun jäljittäminen maan alle). Jos koira löytää ketun alle tunnissa, tulisi aina korkeat hakupisteet varsinaisesta hausta (huom. lisähaku + tyhjän metsän haku), riippumatta siitä, lähteekö ajo läheltä tai kaukaa. Kuitenkin korottavina tekijöinä tulee olla, millaisessa maastossa koira kettua hakee ja jos mahdollista (ainoastaan lumella), kuinka vanhat haettavan ketun jäljet ovat.
TYHJÄN METSÄN HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Lumikelillä koiran tulee hakea tyhjää metsää (lumella helppo todeta) vähintään puolen tunnin ajan, joko ajoerän jälkeen tai sitä ennen. Tyhjän metsän haku arvosteltaisiin omana kokonaisuutena! Paljaalla maalla samoin, mutta tällöin tyhjän metsän hakua ei tietenkään voida todistetusti todistaa tyhjäksi metsäksi (kuka voi perustellusti väittää paljaalla maalla, ettei yksikään riistaeläin ole kulkenut kohdassa, jossa koiraa koetellaan?)
LUMIKELILLÄ SUORAAN JÄLJILLE LASKEMISEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Lumikelillä aina suoraan jäljille (vastaa metsästystilannetta) ja tyhjän metsän haku koeteltaisiin erikseen!
TOTTELEVAISUUDEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Kettukoiran yksi tärkeä ominaisuus on tottelevaisuus. Sitä tulisi korostaa entisestään, sillä se on ehdoton edellytys ketunmetsästykselle sekä suojaksi kettukoiran hengelle: koira on saatava hausta ja ajosta pois pikaisesti, mikäli jäljitys tai ajo muodostaa vaaratilanteita koiralle!
HERÄTTELYN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Herättelevä koira ei saa mitään erityispisteitä / eikä miinuspisteitä suhteessa herättelemättömään.
MUIDEN ELÄINTEN AJON / HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Jänisajosta ei koiraa suljeta, eikä se ole pisteitä alentava tekijä. Jos koira koko päivän hakee ja ajaa vain jäniksiä, pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei se tällöin voi saada kettua jalkeille tuloksen jäädessä vaatimattomaksi. Näin koira rankaisee itse itseään, sääntöjen ei tarvitse sitä enää erikseen tehdä! (Jos esim. jäniskokeissa koira hakee ja ajaa vain kettua, eihän sitäkään siitä erikseen rangaista. ) Toisaalta: erityisansioita ei koira saa siitä, että se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin, sillä eihän jäniskokeissakaan koira saa erityispisteitä siitä, jos se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin.
METSÄSTYSINNON OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Innokas koira hakee, eikä vetelehdi tuomariryhmän läheisyydessä riippumatta siitä, onko metsässä jälkiä vai ei! Kaikki muu on innottomuutta!
SUOMENAJOKOIRA ON JALOSTETTU AJAMAAN KETTUA JA JÄNISTÄ:
- Siksi olen joissakin kohdin ottanut vertailuun jäniksenajokokeiden säännöt, onhan taipumukset jalostuksen tähden suomenajokoiralla niin ketun kuin jäniksenajoonkin. Jos emme tätä huomioi, silloin emme osaa suhteuttaa jalostustyötä nykyiseen koirakantaamme (joka suvussa niin jänis kuin kettuajureitakin).
Muilta osin nykyiset säännöt ovat pääosiltaan hyviä eikä niihin täten tule saada muutoksia.
* Marko Lind / Voittaja-kennel
Imatralla 05.01.2007
JOHDANTO:
- Miksi kettukoiraa sakotetaan erikseen siitä, jos se ottaa jäniksen ajoon? Eihän jäniskokeissakaan koiraa sakoteta, jos se ottaa ketun ajoon! Eikö tulisi vihdoin ymmärtää, että mikäli koira ottaa ajoon jonkun muun eläimen, kuin missä sitä sinä päivänä koetellaan, se jo tällöin (automaattisesti) rankaisee itse itseään! Jos koira ajaa ketunajokokeissa jänistä, hupenee sillä aika varsinaiseen ketun kanssa työskentelyyn samoin kuin jäniskoiralla jäniskokeissa.
- Hyvä kettukoira (kuten hyvä jäniskoirakin) on sellainen, että se löytää ajettavan mahdollisimman pian sekä ajaa sitä sujuvasti, kiihkeästi sekä mahdollisimman pitkään (kunnes menee luolaan / louheen / maan alle). Säännöt pitää saada sellaiseksi, että se jalostaa kettukoiristamme vauhdilla hakevia sekä sujuva- ajoisia (hakupuolella suurin ongelma nykyisissä säännöissä)
PALJAS MAA: HAKU
- Kettukoirat ovat tunnetusti huonoja tyhjän metsänhakijoita! Tämä on selitettävissä siten, että kettukokeet on tehty pääsääntöisesti lumikelille, jolloin koira ollaan laskettu yöjäljelle. Toki nykyiset säännöt ovat joiltakin osin pyrkineet huomioimaan tämän, mutta käytännössä se ei vastaa ketunmetsästyksen (johon jalostus pitäisi perustua kettukoiran osalta) tarpeita, sillä kettumetsällä harva metsästäjä jättää laittamatta koiraansa suoraan ketun yöjäljelle. Kuitenkin, yhä lämpenevät olosuhteet lumettomine talvineen ainakin Etelä-Suomessa vaativat kettukoiralta hyvää tyhjän maan hakua (paljaalla maalla ketunmetsästykselle on eduksi, mikäli koira itse löytää yöjäljet). Meidän on ehdottomasti karsittava jalostuksesta tulevaisuudessa pois ne koirat, joiden tyhjän metsän haku on olematonta ja jalostaa kettukoirastamme laaja tyhjän metsän hakija. Tämän tähden sääntöihin tulee ehdottomasti tulla tyhjän metsän haku siten, että sen merkitys kasvaa reilusti suhteutettuna entiseen!
- Paljaan maan ketunhakua jäljellä on lähes mahdoton ( ja onkin mahdoton) seurata ja tätä kautta antaa koiralle hausta pisteet. Paljaan maan yöjäljellä seurattu matka on aina tulkintaa (ei kukaan voi vakuuttavasti sanoa, hakeeko koira supia, jänistä tai jotain muuta eläintä vaikka haun tuloksena edestä pomppaisikin kettu). Toisaalta koira on voinut hakea kettua hyvin sitkeästikin ja edestä pomppaakin jänis ja tällöin (koska paljaalla maalla ei voi todeta) voi koiran hyvä ketun yöjäljellä työskentely joutua väärään valoon. Eihän koira aina suinkaan hae sitä, minkä ottaa ajoon, sillä kuten edellä mainittua, koiran hakiessa edestä voi sattumanvaraisesti lähteä vaikka mikä eläin (jopa hirvi). Kaiken edellä mainitun tiimoilta tulee säännöt ehdottomasti tehdä myös paljaan maan tarpeita vastaaviksi, sillä tällaisenaan kuin ne nyt ovat (astui voimaan 1.08.200) ne eivät mitenkään palvele paljaan maan ketunajokokeita!
- Paljaalla maalla ei kettukoiran hakua voi seurata vaikka kysymyksessä olisi ns. herättelevä koira. Yksikään tuomari (tai kukaan muukaan), ei voi aukottomasti paljaalla maalla todistaa koiran herättelevän ketun yöjäljellä. Lukemattomat kettukoirat herättelevät supille ja jotkut myöskin jänikselle sekä saattaapa joku herätellä kauriille, peuralle ja hirvellekin. Pelkkä herättely paljaalla maalla ketunajokokeissa ei siis mitenkään voi olla se kriteeri, millä seurataan yöjäljellä työskentelyä!
- Valitettavasti monien kettukoirien ongelmana on yliherkkyys haun osalta ja koska herättelemätön koira paljaalla maalla joutuu eriarvoiseen asemaan (eihän sen hakua nykytulkinnan mukaan voida niin helposti paljaalla maalla seurata kuin herättelevän kollegansa) johtaa nykyiset koesäännöt yhä lisääntyvään hakulöysyyteen kettukoirillamme. Vaikka herättely ei olekaan vielä löysyyttä, jalostaa se kuitenkin koiristamme sellaisia, ettei herättelemätöntä koiraa paljaan maan kokeiden huonojen pisteiden valossa käytetä jalostukseen niin paljon kuin herättelevää kettukoiraa ja tämä johtaa lisääntyvään löysyyteen kettukoirien keskuudessa. Toisaalta, kuten jo aikaisemmin todettu, paljaalla maalla on lähes mahdotonta (mikäli ketun jäljet eivät sitten ole sellaisessa maastokohdassa, että ne pystytään luotettavasti toteamaan, kuten hiekalla, mudalla jne.) ylipäätänsä arvioida kettukoiran haun ominaisuudet nykyisillä koesäännöillä, sillä ne perustuvat puhtaasti tulkintaan, eivät minkäänlaiseen tietopohjaiseen ajatteluun!
- Koiran haun arvostelu seuratun matkan perusteella (joka ilman tarvittavaa laitetta on mahdoton todeta) yhdistettynä pitkään hakuaikaan aiheuttaa tulkinnan ongelmia nykyisillä koesäännöillä! Valitettavan monilla tuomareilla on se kuva, että kettu kulkee suoraviivaisesti ja täten yli 5 kilometrin yöjäljellä seurattu matka ( jos ajo lähtee koiran irtilaskupaikalta 5 km:n päästä) katsotaan vasta huippusuoritukseksi. Kuitenkin valtakuntamme rajojen sisällä on paljon muitakin kuin isoja ja laajoja peltoaukeita (tiheät metsät / tiheä aluskasvillisuus/ korkeat mäet ja kummut) ja tällöin kettu on voinut yhden kilometrin alueellakin tehdä yöjälkeä huomattavasti enemmän kuin tuon 5 km ja mikäli koira seuraa ketun yöjälkeä tällaisessa maastossa voi lopputulos olla se, että parin tunnin sitkeän yöjäljellä seuraamisen jälkeen ajo lähteekin vain 500 metrin päästä ja tällöin nykyisillä säännöillä koira ei voi saada korkeaa pistemäärää koska ajo lähti niin läheltä! Tätä voisi kutsua jo oikeusmurhaksi, sillä onhan koira sitkeästi seurannut ketun yöjälkeä korkeiden vuorien yli ja tiheässä metsässä ja kuitenkin sitä nykyisten koesääntöjen pohjalta pidetään surkeana hakijana, koska ajo lähti niin läheltä! Lumella tilanteen voisi todeta, mutta mitenkäs paljaalla maalla? Kuka sen voi todeta luotettavasti? Koska sitä ei voi todeta paljaalla maalla luotettavasti, ei säännöissäkään tulisi olla kohtaa, joka antaa mahdollisuuden tällaiselle oikeusmurhalle!
Ja tiedoksi kokemattomille: kettu todellakin voi yhden yön aikana liikkua vain kilometrin alueella tehden sen täyteen yöjälkeä. Kun tähän yhdistetään vielä se, että kettu on liikkunut alkuillasta tiheässä metsässä (esim. suo-alue) ja mennyt sen jälkeen makuulle, ei jälkikään ole kovin tuoreelta haiseva joten koira joutuu menemään jälkiä tarkemmin nuuskien eikä mitenkään se voi tehdä sitä aina nopeasti (toisaalta meidän tulisi nyt vihdoin ketunajokokeiden säännöissä huomioida rengastavan hakutyylin omaavat nopeat hakijat, mutta nykysääntöjen valossa vain yöjäljellä työskentely arvioidaan hyväksi suoritukseksi). Tiheän metsän lisäksi kettu etenkin vesistöjen lähellä on voinut kulkea pitkin tuulisia rantakivikoita alkuillasta, eikä tällöin jäljen seuraaminen ole ollenkaan niin yksinkertaista, kuin monet “yksinkertaiset” luulevat. Loppusyksystä ketun yöjälki kulkee usein puoliksi jäätyneiden suo-ojien ja lahtien / järvien heikoilla jäillä, joita koira ei voi jälkiä pitkin edetä, vaan joutuu rengastelemaan pystyäkseen jäljittämään haussa olevaa kettua. Kettu voi myöskin tiheässä aluskasvillisuudessa lähteä vasta ihan koiran edestä (perslähtö) ja täten ketun jalkeille saanti voi muistuttaa jäniksen hakua. Lukemattomat ihmisiin tottuneet taajamaketut ovat rohkeita eivätkä karkkoa koiraa satojen metrien päästä, niin kuin yleensä luullaan. Ei edes aina silloinkaan, vaikka kysymyksessä olisi herättelevä kettukoira. Yleisesti ottaen ketun sitkeys lähteä vasta ihan koiran nenän edestä koskee taajamissa asuvia pentukettuja (tiheiköissä) ja tällaisen joutuu koira “kaivamaan” jostakin puskasta, kuten jäniskoira useasti jäniksen!
- Mikäli edellä mainitun jotkut olisivat ymmärtäneetkin ja siksi osaavat antaa korkeat pisteet hausta, jossa koira tiheässä metsässä / tai tuulisilla rantakallioilla joutuu seuraamaan ketun yöjälkiä pitkään saaden sen ylös kuitenkin lähituntumasta (esim. 500 metrin päästä) tuntien seuraamisen jälkeen, niin siitäkin huolimatta se rankaisee nopeaa rengastavaa hakutyylin omaavaa kettukoiraa! Koira, joka pyrkii löytämään suoraan ketun makuulle (pesän) voi löytää saman ketun 15 minuutissa, kun jälkitarkka puurtaja kuluttaa siihen aikaa (oikeutetusti) monia tunteja. Kun paljaalla maalla ajo lähtee 15 minuutin päästä vain 500 metrin päästä saa tällainen nopea hakija taatusti huonot hakupisteet, vaikka todellisuudessa verrattuna jälkitarkkaan puurtajaan on tehnyt huippusuorituksen!
* Joidenkin mielestä jos kettu lähtee kaukaa ja nopeasti, se olisi hyvän hakijan merkki, mutta tämä on todellisuudessa osaamattomien illuusio! Paljaalla maalla emme voi mitenkään tietää ketunjäljen tuoreutta (milloin kettu on kulkenut) ja joskus voi käydä niin, että haussa oleva kettu on kulkenut suoraviivaisesti aivan aamuyöstä (jälki haisee todella hyvin) ja sen seuraamisessa ei pitäisi olla koiralla vaikeuksia. Kun koira löytää nopeasti ketun yli 5 km:n päästä sitä pidetään huippuhakijana, vaikka todellisuudessa jälki on ollut erittäin tuore ja suoraviivainen. Kuka voi väittää, että tällainen haku olisi parempi, kuin vanhalla jäljellä tuntien työskentely tai ilmasta hakevan kettukoiran rengastava ja nopea hakutyyli, joka takaa ketun nopean löytymisen jälkitarkan koiran puurtaessa samoilla jäljillä tunti toisensa perään.
PALJAS MAA: AJO
- Kettu ei ole aina niin helppo ajettava kuin yleisesti etenkin jänismiesten keskuudessa luullaan. Toisin kuin jänis, kettu on mestari käyttämään ajossa hyödykseen tuulisia rantakallioita, suo-alueilla puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, osittain jäätyneitä lahtia sekä järviä (paljaalla maalla monesti tilanteita, joissa vesistöt ovat jäässä) , metsässä olevia korkeita vuoria / kivikoita hyppien kivien päällä joihin koira ei useinkaan pääse (kettu varsin ketterä eläin), tieverkostoja juosten kilometritolkulla niitä pitkin, taajama-alueita juoksennellen aivan pihapiireissä jne. Ketunajossa siis hukkia voi oikeutetusti tulla hyvällekin ajurille, vaikka monet jänismiehet eivät sitä ymmärräkään. Esim. suo-alueilla ketun käyttäessä ajossa ollessaan puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, joita pitkin koira ei pysty seuraamaan sen tippuessa heikon jääpeitteen takia ojiin, saa kettu väkisinkin koirasta etumatkaa, eikä tällöin ajo mitenkään voi olla sujuvaa ja hohdokasta! Kun koira ei pysty tällaisessa maastossa kettua painostamaan, voi kettu jäädä useaksi tunniksi pyörimään suolla, jossa sillä ei ole mitään hätää. Koiran, pystyäkseen ajamaan, pitää useinkin tehdä valtavasti töitä!
AJON PÄÄTTYMISEN SYY
- Myöskin ajon päättymisen syy paljaalla maalla on lähes mahdoton todeta koiralla, joka ei “merkkaa” mitenkään jos kettu menee louheen / luolaan / maan alle. Onko todellakin oikein, että niinkin pienen ominaisuuden kuin merkkaamatta jättämisen tähden (joka on toki tärkeä kettukoiran ominaisuus, mutta vain yksi sellainen) koeteltavissa oleva koira ketunajokokeissa pahimmillaan ajaessaan ketun maan alle esim. 15 minuutin ajosta on menettänyt mahdollisuutensa, sillä koska tällainen koira ei ilmoita ketun maan alle menosta, katsotaan loppuajotyöskentely hukaksi! Pelkän yhden ominaisuuden (ei merkkaa mikäli kettu menee maan alle) koira menettää mahdollisuutensa ykköseen ketun mennessä alkuajosta maan alle paljaalla maalla (ei voida todeta) ja koska tämä ominaisuus koetaan nykysääntöjen valossa niin tärkeäksi niin herää väkisinkin kysymys: ONKO KETTUKOIRAN TÄRKEIN OMINAISUUS MERKKAAMINEN SILLOIN, KUN KETTU ON MAAN ALLA? Näinhän ei tietenkään saa olla, sillä kettukoiran tärkein ominaisuus on hyvä löytökyky sekä ajotaito, kuten mm. jäniskokeissa. Toki sama pätee muidenkin metsästyskoirarotujen keskuudessa (kyky löytää ja haukkua tai ajaa saaliseläintä).
SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUKSET TIIVISTETYSTI:
HAUN OSALTA PALJAALLA MAALLA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Aina kun kettu löytyy (riippumatta siitä, löytyykö läheltä) tulisi koiran saada korkeat hakupisteet. Jos suhteutetaan ketunajokoe metsästykseen (johon se tulisi suhteuttaa), ketun löytänyt koira tekee metsästyspäivästä todellisen elämyksen ja on edellytys ketun metsästykselle. Herättelyn merkitystä tulee vähentää (vaikka se hyvä ominaisuus onkin) ja täten saada kettukoiristamme pois hakulöysyys, jota siellä valitettavan paljon esiintyy!
LISÄHAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Jos koeteltavissa oleva koira ei lähde hakemaan, vaan maleksii jaloissa miesten johdattelemina, tulee koira sulkea metsästysinnon puutteesta! Toisaalta: jos lisähaku johtaa tulokseen (riippumatta kuinka lähellä ajettava on), tulee tällöin poikkeuksetta antaa lisähausta koiralle huippupisteet.
HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Riippumatta siitä, onko lumikeli tai paljas maa, tulisi nopea ketun löytäminen olla ehdottomasti tärkein tekijä (löytäminen on myöskin ketun jäljittäminen maan alle). Jos koira löytää ketun alle tunnissa, tulisi aina korkeat hakupisteet varsinaisesta hausta (huom. lisähaku + tyhjän metsän haku), riippumatta siitä, lähteekö ajo läheltä tai kaukaa. Kuitenkin korottavina tekijöinä tulee olla, millaisessa maastossa koira kettua hakee ja jos mahdollista (ainoastaan lumella), kuinka vanhat haettavan ketun jäljet ovat.
TYHJÄN METSÄN HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Lumikelillä koiran tulee hakea tyhjää metsää (lumella helppo todeta) vähintään puolen tunnin ajan, joko ajoerän jälkeen tai sitä ennen. Tyhjän metsän haku arvosteltaisiin omana kokonaisuutena! Paljaalla maalla samoin, mutta tällöin tyhjän metsän hakua ei tietenkään voida todistetusti todistaa tyhjäksi metsäksi (kuka voi perustellusti väittää paljaalla maalla, ettei yksikään riistaeläin ole kulkenut kohdassa, jossa koiraa koetellaan?)
LUMIKELILLÄ SUORAAN JÄLJILLE LASKEMISEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Lumikelillä aina suoraan jäljille (vastaa metsästystilannetta) ja tyhjän metsän haku koeteltaisiin erikseen!
TOTTELEVAISUUDEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Kettukoiran yksi tärkeä ominaisuus on tottelevaisuus. Sitä tulisi korostaa entisestään, sillä se on ehdoton edellytys ketunmetsästykselle sekä suojaksi kettukoiran hengelle: koira on saatava hausta ja ajosta pois pikaisesti, mikäli jäljitys tai ajo muodostaa vaaratilanteita koiralle!
HERÄTTELYN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Herättelevä koira ei saa mitään erityispisteitä / eikä miinuspisteitä suhteessa herättelemättömään.
MUIDEN ELÄINTEN AJON / HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Jänisajosta ei koiraa suljeta, eikä se ole pisteitä alentava tekijä. Jos koira koko päivän hakee ja ajaa vain jäniksiä, pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei se tällöin voi saada kettua jalkeille tuloksen jäädessä vaatimattomaksi. Näin koira rankaisee itse itseään, sääntöjen ei tarvitse sitä enää erikseen tehdä! (Jos esim. jäniskokeissa koira hakee ja ajaa vain kettua, eihän sitäkään siitä erikseen rangaista. ) Toisaalta: erityisansioita ei koira saa siitä, että se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin, sillä eihän jäniskokeissakaan koira saa erityispisteitä siitä, jos se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin.
METSÄSTYSINNON OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Innokas koira hakee, eikä vetelehdi tuomariryhmän läheisyydessä riippumatta siitä, onko metsässä jälkiä vai ei! Kaikki muu on innottomuutta!
SUOMENAJOKOIRA ON JALOSTETTU AJAMAAN KETTUA JA JÄNISTÄ:
- Siksi olen joissakin kohdin ottanut vertailuun jäniksenajokokeiden säännöt, onhan taipumukset jalostuksen tähden suomenajokoiralla niin ketun kuin jäniksenajoonkin. Jos emme tätä huomioi, silloin emme osaa suhteuttaa jalostustyötä nykyiseen koirakantaamme (joka suvussa niin jänis kuin kettuajureitakin).
Muilta osin nykyiset säännöt ovat pääosiltaan hyviä eikä niihin täten tule saada muutoksia.
* Marko Lind / Voittaja-kennel
Imatralla 05.01.2007