Suomen Ajokoirajärjestö

Ensimmäisen ajokoirani ostin kun olin 18. Valmistuin ammattiin keväällä ja sain rahaa lahjaksi. Niillä rahoilla kävin suokin ostamassa jonka olin jo varannut.
Suokkia ennen minulla oli sekarotuinen ajuri.

Ensimmäisen oman ajokoiran sain 11 vuotiaana, kun suoritin metsästäjätutkinnon. Koko ikäni oon kyllä ollut tekemisissä koirien ja varsinkin ajokoirien kanssa, kun meillä on aina ollut koiria.

No niitä oli sillon meillä jo kun synnyin. Mutta nyt olen 14 vuotias, ja mulla on 2 ajokoiraa.

ite ajokoirista innostuun vasta siinä 18vuoden ikäisenä siitähä se ajatus sitte lähtiki nyt on 2 narttua tarhas

Ihan sellasta omaa ajokoiraa ei oo ollu, että se ois ollu omissa nimissä, mutta meillä on ollu ajokoiria jo ennen mun syntymää eli yli parikymmentä vuotta. Ja kaikki ne on aina ollu tärkeitä vaikkei ihan omia olekaan olleet.

Nyt on sitte tulossa taas ajokoira parin vuoden tauon jälkeen. On ne niin mahtavia koiria, että...

sitä ihanikiomaa koiraa en ole vielä saanut, mutta vallu on omistuksessa puoliksi isäni kanssa, ja se tuli meille kun olin 11v.

Meillä on ollu ajokoira koko mun elämän ajan suunnilleen koko ajan. (Oon siis kohta 16v.) Mutta isin omistuksessa ne on virallisesti ollut niinkuin tämä nykynenkin. Mutta jos meille vielä minun aikana tulee koira niin aion olla kyllä omistajana! Se on varma se. ;D

13 vuotiaana saatiin tuo nykynen...

Sain ensimmäisen oman ajokoirani viime syyskuussa. Olin silloin siis 19-vuotias. Kotona meillä on tosin aina ollut koira. Hommasin metsästyskortin 13-vuotiaana ja sen jälkeen aloin kunnolla käymään metsällä isän koiralla. Tämä kuitenkin siirtyi paremmille metsästysmaille vuosi sitten..

12 v. olin ku isäukko toi mulle piikelin kaveriksi. Siitä se lähti sitte ja sillä tielä olhan etelleen.

Onneksi olkoon iitapiru.!!!!! noin. 37 vuotta ja yksi muotovalio,siitä on hyvä jatkaa.

juhlinki kirjoitti:Onneksi olkoon iitapiru.!!!!! noin. 37 vuotta ja yksi muotovalio,siitä on hyvä jatkaa.

No kato, ku mulla ei ole ollu koskhan pakkomieltheenä minkhän sortin valionarvo. Se kuule tullee jos on tullakseen. Toistaseksi yks muotovalio, mutta en mie ota harrastuksesta ressiä. Olen mie nähäny niitäki "harrastajia", jokka on valamiita mihin tahansa. Tahtoo vaan olla homma silhen, että niin makkaa ku pettaa. Mie olen erottanu harrastuksen ja työn toisisthan jo alunperinki. Kiitos kuiten myöhäsistäki onnitteluista, net kuiten aina mieltä lämmittää.

Uskosin, että nuoret harrastajatki kohta saahaan mukkaan.....

lapseni sai 5vuotiaana ikioman suomenajokoiran!...